Viime yönä satoi taas lunta ja ajattelin laittaa eilisten kuvien vastapainoksi muutaman kuvan lumisista lapsuuden maisemistani. Tuli nääs tilaisuus vähän valokuvailla parhaassa päivänvalossa, ja ehdin vielä paikoille juuri ennen kuin lumiaurat tulivat pilaamaan parhaat otokset.

Illalla kävin katsomassa Dome Karukosken mainion Tummien perhosten koti -elokuvan. Kamera viipyili hienosti nuorten näyttelijöiden kasvoilla hieman samaan tapaan kuin esikoiselokuvassa Tyttö sinä olet tähti. Muuten pidin jälkimmäisestä enemmän, mutta ehkä vain siksi että siinä oli näyttelijävalinnat sen yhden verran paremmalla tolalla.