Tänään iltapäivällä aurinko sitten vihdoin näyttäytyi pilvien ja sateen lomasta. Sattui niin mukavasti, että se näyttäytyi juuri silloin kun kävin Fremontissa lounaalla. Muutenpa tuo olisikin helposti jäänyt huomaamatta.

Eilisessä postauksessa unohtui mainita, että olen käynyt kantapubissanikin jo kolme kertaa, vaikkei minulla ole täällä ollut kuin vasta kaksi iltaa. Sekin vaikuttaa tähän kotiutumisen tunteeseen. Onneksi on ollut seuraa jonka kanssa viettää iltoja, sillä nyt tuntuu siltä, että jet lag on ohi. Ei nimittäin varmasti olisi jos olisin molempina iltoina vain sammunut kotisohvalle television ääreen. Kello tulee Suomessa kolme aamuyöllä, eikä koko päivänä ole väsyttänyt.

edit klo 22:08: Iltaa kohden alkoi toki väsyttää, mutta enpä arvannut että menisi iltakymmeneen ennen kuin olen kotona ja pääsen lisäämään tuon lounastauolla kotitalostani nappaamani kuvan tänne blogiin. Että kyllä se jet lag kai on voitettu jos kerran pystyy tekeään 14-tuntisen tehokkaan työpäivän.