Tänään olen eilisen suorittamispäivän vastineeksi ottanut täysin rennosti. Olomoucissa on mukava vain kävellä ympäriinsä. Kaupunki on kaunis ja tunnelma on sopivan uinuva, rauhoittava. Toisaalta ruokapaikoissa ja baareissa on paljon paikallista porukkaa, joten ei täällä mitenkään kuollutta ole.

Makunautintojen saaminen onkin eräs suuri syy miksi olen taas Tšekin matkalla. Olut on tietysti oma lukunsa, mutta paikallista ruokaa täältä pois ollessa eniten kaipaa. Täkäläistä ruokaa kun ei oikein saa mistään muualta; tšekkioluttahan sen sijaan saa lähes ympäri maailman. Itse asiassa minusta tuntuu, että Määrissä sekä olut että ruoka on Böömiä parempaa. Minulla onkin Olomoucissa useita suosikkiravintoloita. Yksistään eräs hospoda Olomoucin Alatorilla on matkan arvoinen.

Eilen söin illalliseksi ilmeisesti kokonaisen porsaan potkan. Luita ja rasvaa oli ainakin seassa siihen malliin että ei tuota Suomessa voisi ravintolassa tarjoilla. Lankulla oli lisäksi sinappia, raastettua piparjuurta sekä muita vihanneksia. Tuo piparjuuri onkin täälllä perusmauste, ja sopii hienosti moneen annokseen. Pitäisi varmaan alkaa käyttää kotonakin. Myös kaikenlaiset happamat kaalit ovat tavallisia. En tiedä onko se saksalaista vai slaavilaista perintöä.

Muuten olen syönyt ainakin perunalettuja täytteilla ja ilman, gulassia peruna- ja leipämykyjen (engl. dumpling, tšekiksi knedlíky) kanssa sekä nautaa karpalokastikkeessa. Liha on kaikissa annoksissa ollut rasvaista, epämääräisen näköistä ja loistavan maukasta.

Oluessa olen muuten täällä siirtynyt lähes kokonaan vaaleisiin. Prazdroj nyt vain on maailman paras olut lajissaan. Sen juonti on kyllä Seattlessa jäänyt aika vähiin, sillä paikallisuus on kuitenkin oluessa valttia jos paikallista olutkulttuuria vain on.

Jottei päivä olisi mennyt kokonaan päämäärättömäksi haahuiluksi, kävin iltapäivällä paikallisessa modernin taiteen museossa. Siellä oli nyt esillä muun muassa komea kokoelma optisen taiteen isänä pidetyn unkarilaisen Victor Vasarelyn töitä. Töissä on kaikenlaisia geometristen kuvioiden avulla tehtyjä optisia illuusioita. Suosikkini oli pienehkö jalustalle silmien korkeudelle nostettu laatikko, joka näytti siltä kuin siinä olisi kaikenlaisia kolmiulotteisia muotoja, mutta oli todellisuudessa pinnaltaan täysin tasainen. Piti oikein mennä sivusta katsomaan, jotta varmistuin siitä miten asia on. Näin sain tämänkin tšekinmatkan liippaamaan töitäni. Ainakin kuvankäsittelyn perusopetuksessa näitä teoksia voisi hyödyntää jos siihen vielä joskus pääsen/joudun.