Tämänhetkinen suosikkiblogini on Hesarin
Pressikatsomo, jonka jokin aikaa sitten linkkasinkin blogini sivupalkista. Erityisesti Kristian Sundqvistin jalkapalloaiheiset kirjoitukset ovat olleet mielenkiintoisia. Viime päivien keskustelu jääkiekon mm-kisoista on kuitenkin ollut parasta antia. Kommenttiosiossa nousi esiin Sundqvistin
viimevuotinen kirjoitus, jossa hän analysoi jääkiekon mm-kisojen suosiota varsin osuvasti. Olisin voinut kirjoittaa aivan saman kirjoituksen (jos olisin osannut).
4 kommenttia:
Vähän noinhan se urheilussa on -- ei mikään peli tai turnaus ulkopuolista kiinnosta. Eikä siihen ulkopuolisuuteen välttämättä tarvi olla ulkomailla, mutta silloin on tietysti helpompi asettua ulkopuolelle.
Minusta kaikki kiteytyy erityisesti näihin kahteen lauseeseen:
"Jääkiekon MM-kisojen hurma on fiiliksessä, jonka erinomainen tv-toteutus tuo jokaiselle suomalaiselle kotisohvalle."
"Kyynikko sanoisi, että kauempaa katsoen MM-kisat näyttäytyvät juuri sellaisina kuin ne oikeasti ovat."
Viime vuosina olen aina ollut kisojen alla hieman hälläväliä tunnelmissa: jämäkisat, ketä kiinnostaa. Jotenkin YLEn toteutus on sitten kuitenkin vetänyt aina mukaan kisatunnelmaan. Täällä ollessa en edes muistanut että nämäkin kisat taas tulevat: siinä vaiheessa kun hoksasin kisojen alkaneen oli jo muutama matsi pelattu.
Se minua kyllä oikeasti vaivaa, että aika monelle MM-kisat tuntuvat olevan tärkeämmät kuin olympiaturnaus. Sitä en voi käsittää.
Niin, tuota juuri tarkoitin, mitä lainaat tuossa toisessa quotissa. Että kauempaa katsoen (ulkopuolisena) kaikkea voi tarkastella ilman tunnetta -- ja eihän urheilussa ole kovinkaan paljon järkeä ilman tunnetta.
Jep.
Tuohon aivan viimeiseen kommenttiisi on pakko tarttua: olen täsmälleen samaa mieltä. Täällä Amerikassa ärsyttääkin nimenomaan se, että urheilu on useimmille vain yksi viihteen muoto. Aika harvalla tuntuu olevan minkäänlaista tunnesidettä kotikaupungin seuraan, ei ainakaan samassa mielessä kuin Euroopassa. Tämä kommentti ei liity enää mitenkään alkuperäiseen aiheeseen, mutta tulipahan vaan mieleen.
Lähetä kommentti