Luin ammattilehdestä artikkelin, joka sai palaamaan tähän muutama vuosi sitten sähköposteissa pyörineeseen varsin epäuskottavaan väitteeseen:
Aoccdrnig to rscheearch at an Elingsh uinervtisy, it deosn't mttaer in waht oredr the ltteers in a wrod are, the olny iprmoatnt tihng is taht the frist and lsat ltteer is at the rghit pclae. The rset can be a toatl mses and you can sitll raed it wouthit porbelm. Tihs is bcuseae we do not raed ervey lteter by it slef but the wrod as a wlohe.
Helppoa kuin heinänteko: näinhän sen tosiaan on oltava. Vai onko? Kuka saa tästä yhtä helposti selvää:
Iltnsegnetiry I'm sdutynig tihs crsrootaivnel pnoheenmon at the Dptmnearet of Liuniigctss at Absytrytewh Uivsreitny and my exartrnairdoy doisiervecs waleoetderhlhy cndairotct the picsbeliud fdnngiis rrgdinaeg the rtlvaeie dfuictlify of ialtnstny ttalrisanng sentences. My rsceeerhars deplveeod a cnionevent ctnoiaptorn at hnasoa/tw.nartswdbvweos/utrtek:p./il/ taht dosnatterems that the hhpsteyios uuiqelny wrtaarns criieltidby if the aoussmpitn that the prreoecandpne of your wrods is not eendetxd is uueniqtolnabse. Aoilegpos for aidnoptg a cdocianorttry vwpiienot but, ttoheliacrley spkeaing, lgitehnneng the words can mnartafucue an iocnuurgons samenttet that is vlrtiauly isbpilechmoenrne.
Molemmat tekstit on siis kirjoitettu samalla periaatteella.
Leikkauksen toinen vuosipäivä
13 vuotta sitten
2 kommenttia:
Joo, ei ollut ihan yhtä helppoa kun sanat oli niin pitkiä. Mut kyllä tostakin arviolta 60-80% pystyi lukemaan ilman et tarvi pysähtyä miettimään (eli siis tarpeeksi ymmärtääkseen mistä puhutaan, vrt. esim. joku kieli jota ei osaa ihan täydellisesti). Ihan jännää sinänsä.
Aivan niin. Tuo alkuperäinen teksti on aika huolella tehty. Ensiksikin ilmeisesti ei ole sattumaa, että suurin osa sanoista on melko lyhyitä. Lisäksi minusta on selvää, että kirjaimia ei ole sekoitettu aivan satunnaisesti, vaan muutettu järjestys on valittu huolella niin, että sanat on helppo ymmärtää. Verkosta löytyy asiaa käsittelevä varsin mielenkiintoinen yleistajuinen artikkeli, jonka on kirjoittanut Cambridgen Cognition and Brain Sciences Unitissa työskentelevä tutkija. Tämä näyttää olevan kokonainen tieteenhaara. Erityisesti jutun loppupuoli on oikein mielenkiintoinen, tieteellisine lähdeviitteineen kaikkineen.
Tuo alkuperäinen väite on siis tyypillinen sähköposteissa kiertävä hoax, jossa kuitenkin yllättäen on totuuden siemen. En oikein koskaan tuota väitettä uskonutkaan, mutta enpä silloin aikoinaan tullut googlanneeksi perusteluja epäuskoni tueksi.
Lähetä kommentti