Tässä konferenssissa on yksi paha vika: täällä on niin paljon kiinnostavaa ohjelmaa, että tällä reissulla jää aika vähän aikaa turisteiluun. Huomenaamulla ajattelin kuitenkin livistää, koska tänne on luvattu oivallista valokuvaussäätä. Toinen ongelma on se, että täällä tulee liikaa ideoita, joita täytyy kokeilla omassa tutkimuksessa. Minulla kun on muutenkin liaan kova kiire töissä, ja hyviltä tuntuvien kokeilemattomien ideoiden lista on jo valmiiksi pitkä. Lisäksi konferenssin jälkeen on taatusti kiire, kun pitää ottaa kiinni rästiin jääneitä töitä. No, ei auttaisi valittaa kyllä, positiivisia ongelmia.

Aikaero ottaa kyllä yllättävän koville. Eipä tässä muuten mitään hätää olisi, mutta kun olen tottunut menemään töihin kymmenen aikaan, aikaeroa on kolme tuntia ja täällä hommat alkaa kahdeksalta, niin minun pitää herätä puoli neljätä yöllä Seattlen aikaa. Se on yli viisi tuntia aikaisemmin kuin olen tottunut heräämään.

Opin tänään myös, että kannattaa julkaista teoreettisesti hyvin perusteltuja mutta käytännössä huonosti toimivia menetelmiä. Niihin nimittäin viitataan runsaasti, sillä kaikkihan vertaavat omaa menetelmäänsä niihin, jotka toimivat omaa menetelmää huonommin. Suomen Akatemia (sic) ja muut tutkimusrahoitusta myöntävät tahothan korostavat viitausten määrää vuosi vuodelta enemmän ja enemmän.