Seattlessa oli taas tänään aivan kesäinen päivä. Olikin hieman harmi, että juuri tänään oli vaalipäivä, ja YLEn vaalilähetys vei voiton ulkoilusta pitkälle iltapäivään. Lähetys alkoi täällä Seattlessa pätkiä suunnilleen samoihin aikoihin kun vaalitulos oli käytännöllisesti katsoen täysin selvä, joten pääsin sentään ulkoilemaan. Olikin todella mukava pyöräillä teepaitasillaan, oli ihan sama tunnelma kuin viime kesänä. Lenkin kohokohta oli Washingtonin yliopiston kirsikkapuulehto. Paikka suorastaan kuhisi ihmisiä kameroineen, mutta tunnelma oli kuitenkin ihmeen rauhallinen. Tuoksua en valitettavasti saa liitettyä blogiin.

Ääntenlaskentaa seurasin hieman ristiriitaisin tuntein. Tavallaan on ihan hyvä, että demarit joutunevat pitkästä aikaa oppositioon. Anni Sinnemäki sen sanoi ihan ääneenkin YLEn haastattelussa, että demarit menettivät ääniä varmaankin sen takia, että puheet eivät oikein ole vastanneet tekoja. Ehkä valta on turruttanut, ja oppositiokauden jälkeen ehkä taas aletaan tehdä sitä politiikkaa josta puhutaan. Ei sillä että minä erityisesti demareita kannattaisin. En välttämättä ole kyllä niin innostunut porvarihallituksestakaan, joten ei tässä nyt oikein tiedä mitä ajattelisi. Toisaalta jo ennen vaaleja totesin ääneenkin, että mikään hallitusvaihtoehto ei tunnu kovin hyvältä vaihtoehdolta.

Olipa muuten huima kontrasti Heinäluoman ja Kataisen omiensa vaalivalvojaisissa pitämien puheiden tyylien välillä. Heinäluoma puhui puhujanpöntöstä, jaaritteli joutavia ja toisteli samoja asioita. Kielitaidoton olisi varmaan voinut kuvitella, että kyseessä on arkistomateriaalia jonkun neuvostoviskaalin puheesta. Katainen taas puhui hämmentävän lyhyesti omiensa keskellä trendiravintolassa. Vanhasen puhe oli taasen tyyliltään niin amerikkalainen, että oikein puistatti.