Muistin taas, mikä on oikeastaan se suurin syy, miksi täällä on mukava tehdä töitä. Minulle on tullut viimeisen kuukauden aikana viitisen sähköpostia, jossa on tiedusteltu, mitkä luetelluista mahdollisista kokousajoista sopisivat minulle. Ajat ovat aina olleet noin kahden viikon päässä, ja niitä on ollut useita useille päiville. Tähän olen saanut aina vastata, että kaikki ajat sopivat minulle. Tampereella näin on viimeksi ollut joskus 2000-luvun alussa. Siellä saa olla tyytyväinen jos muilta kokouksilta ja opetukselta jää vapaaksi edes yksi ehdotetuista ajoista. On siis aika iso ero siinä, kuinka paljon täällä ja Tampereella jää aikaa tehdä tutkimusta.
Silti tuntuu, että istun täälläkin aivan liikaa kokouksissa. Mainitsinkin asiasta esimiehelleni, ja tuntuu että kokouskutsujen määrä on tuon jälkeen vähentynyt. Liekö sattumaa.
Leikkauksen toinen vuosipäivä
13 vuotta sitten
2 kommenttia:
Toisaalta eikö ole luonnollista, että aina uudessa paikassa tarvii olla vähemmän kokouksissa, koska on ehtinyt vähemmän sekaantua eri asioihin. Mitä kauemmin jossain on, niin sitä enemmän sitä joka ottaa tai saa kaikenmaailman nakkeja, joista sitten seuraa lisää kokouksia.
Toki varmaan eri maidenkin välillä on eroja kokouskäytännöissä -- ruotsissa ei varmaan muuta ehdi tekemäänkään...
Tottakai tästä on osittain kyse. Enemmän kuitenkin vaikuttaa kolme asiaa: 1) täällä työhöni ei kuulu opetusta, 2) täällä työhni ei kuulu nuorempien tutkijoiden ohjaamista ja 3) täällä en ole mukana ammattiyhdistystoiminnassa. Tuo kolmas on toki osittain vapaa-ajan toimintaa, mutta sitä tehdään kuitenkin päiväsaikaan työpaikalla, ja ollaan sitten vastaavasti iltaisin pidempään töissä.
Lähetä kommentti