En usko että olen eläissäni nähnyt niin paljon lunta kuin tänään. Tavallaan minunlaisen hyvin hoidetuilla rinteillä parhaiten viihtyvän laskettelijan kanssa täkäläiset olosuhteet menevät kyllä hukkaan. Crystal Mountainilla oli taaskin satanut lunta koko yön, ja lisää tuli lähes koko päivän ajan. Eihän tuo rinteiltään ja maisemiltaan ihan Alpeille pärjää, mutta Lapin keskukset se kyllä voittaa – ja ainakin kaiken sen mitä on kahden tunnin säteellä Tampeelta. Offareilla on lunta uskomattoman paljon, ja tänään puuteria oli rinteissäkin, sillä niitä ei oltu yön jäljiltä ajettu kissoilla. Onneksi aloin loppua kohden päästä jyvälle siitä miten näissä oloissa lasketaan, mutta jotkut muut olisivat nautineet kyllä alusta asti.

Matkustin Seattlesta Crystal Mountainille bussilla. Kerrassaan mainio järjestely: maksetaan netissä etukäteen ja hissilippu kuuluu hintaan niin että bussimatkan osuus on puoli-ilmainen. Bussi jättää hissin viereen ja siinä vaiheessa siis on jo hissilippu kourassa. Voi olla, että käytän tätä myös ostettuani auton. Bussissa kun on sekin hyvä puoli, että perillä ollaan hissien auetessa. Omalla autolla liikkuessa voi olla vaikeampi herätä niin että pääsee lähtemään seitsemältä.

Erikoisena asiana havaitsin, että Amerikassa ei ilmeisesti ole tapana käyttää tuolihissien turvakaarta, ei vaikka olisi reppu selässä. Aika eri meininki kuin Euroopassa, jossa on yleensä kylttejä, jotka määräävät laittamaan repun etupuolelle hissin ajaksi. Yhdessä Crystal Mountainin hississä ei edes ollut turvakaarta.