Eilen sain tuntea itseni tosi tärkeäksi. Lensin aamun ensimmäisellä koneella Arlandaan ja takaisin Tampereelle illan viimeisellä. Päivän vietin Upsalan yliopistolla: pidin seminaariesitelmän ja tutustuin paikalliseen kuva-analyysitutkimukseen. Sikäläisessä tutkimusryhmässä oli kyllä hieno yhdessä tekemisen meininki. Lounaalle mentiin koko porukalla, kun professori soitti kelloa merkiksi. Miten ruotsalaista! Toki lounaalle saisi mennä omia aikojaankin, mutta ilmeisesti yhteinen lounas koetaan porukassa tärkeäksi.Upsalan tuomiokirkko on Pohjoismaiden suurin. Se olikin ensimmäinen pohjoismaalainen kirkko, joka tuntui vaikuttavalta pelkän kokonsa perusteella. Se tuntui jotenkin olevan väärässä paikassa, sillä sen kokoisia piti olla vain eteläisemmässä Euroopassa. Harmi vain etten lainkaan ehtinyt kaupungille valoisan aikaan. Päivä kun oli niin täynnä muuta ohjelmaa.
5 kommenttia:
Oih! Tuo on se tuomiokirkko, jossa pitää majaa Tuomiokirkon vanha Maija. Ainakin kesäaikaan kirkon pihalta lähtee viikonloppuisin opastettuja kävelyretkiä Pekka Töpöhännän maisemiin.
Minulla on semmoisesta oikein todistus ja opin reissulla, että Mauri Mäyräkoira on taxen Max.
Tuo kellonsoitto on aika hauska yksityiskohta. :-) Itse asiassa meilläkin töissä vielä jonkin aikaa sitten mentiin kehvitunnille kun johtaja soitti kelloa ja sieltä poistuttiin kun kelloa soitettiin uudemman kerran.
(no, on tuosta jonkin verran aikaa, mutta töissä on vielä useita ihmisiä jotka tämän elävästi muistavat)
Eikös muuten tuo Maija ollut umpikuuro kellonsoiton takia? Mitenkään liittymättä Jaakon kommenttiin, vaikka siitä tämä mieleen tulikin.
Taisi olla joo... Upsala on kyllä kesällä tosi kaunis kaupunki. Sääli vain, että tuollaisella kävelyllä pitää osata ruotsia ja menee aika pitkään ennen kuin Väinön voi semmoiselle viedä.
No mutta, Wikipedia kertoo tietysti tämänkin: "Gamla Maja i Domkyrkotornet, bestämd äldre kattdam. Stendöv efter åratal av klockringning."
Lähetä kommentti