Ajelin illalla töistä kotiin Hervannan valtaväylää pitkin. Liikennettä ei ollut kovin paljon, ja vastaantulevien kaistoilla se ainoa auto teki u-käännöksen hieman ennen Hepolamminkadun risteystä. Siinä se sitten ajeli kovaa vauhtia ohituskaistaa väärään suuntaan. Risteyksessä se sitten pysähtyi, kun onneksi huomasi, että risteyksen toisella puolella molemmilla kaistoilla on vastaantulijoita. Hirveä hässäkkä. Oikeasti pelotti, että kohta saa olla antamassa ensiapua.

PMMP on maineensa veroinen livenä! En muista koska olisin nähnyt yhtä paljon energiaa Tavastian lavalla ja lattialla. Päätä lyhyemmät tytöt hyppivät päälle niin että sai tarkkana olla että pystyssä pysyi.

PMMP:llä oli lavalla yhtä paljon soittimia kuin Zen Cafélla. Taustanauhoja he käyttivät kyllä minusta paljon Zen Caféta vähemmän. Itse asiassa mulle ei tule mieleen bändiä, joka käyttäisi yhtä törkeän paljon taustanauhoja kuin Zen Café. On oikeastaan ihme, miten Zen Café voi toimia livenä niin hyvin, vaikka välillä keikoilla on pitkiä pätkiä, jolloin ainoat livenä soivat soittimet ovat rummut ja basso. Kaipa se on se Samulin karisma. Ja loistavat biisit tietenkin.