Purjehtiminen on kyllä mukavaa. Aina tarvittaessa on jonkinlaista puuhaa, eli jouten ei tarvitse olla. Olisi kyllä kiva osata enemmän, mutta kyllä siinä lähes taidotomillekin on monenlaista narua vedettävänä ja peräsintä pidettävänä. Ja sitten jos haluaa maata jouten kannella, sekin yleensä onnistuu.


Käsittääkseni lähinnä sattumalta ja osin pakon sanelemana meille osui kolme varsin erilaista purjehduspäivää. Reissu alkoi perjantaina Taalintehtaalta auringonlaskun aikaan. Purjeet saatin vielä nostettua auringon paistaessa, mutta muuten ajoimme iltahämärässä ja yön pimeässä. Yönavigoinnissa oli oma jännityksensä, vaikka omat vastuuni olivatkin aika pieniä. Hankoon yöpuulle pääsimme joskus kahden aikaan.


Toisena päivänä ajettiin sitten ulkoväylää pitkin Porkkalan tienoolle. Käytännössä olimme siis avomerellä koko päivän. Oli todella rauhoittavaa purjehtia kun maata tai muita veneilijöitä ei näkynyt tuntikausiin. Tosin pari vatsaa eivät olleet aivan yhtä rauhallisia. Omani kuitenkin tokeni yhdestä kurkoituksesta laidan yli. Sain kehuja miehekkäästä suorituksesta, koska söin puolilleen jääneen puurolautaseni tyhjäksi heti perään.


Kolmantena päivänä purjehdimme Helsinkiin saaristossa. Tällä pätkällä olikin sitten muita veneilijöitä ihan ruuhkaksi asti. Merenkäyntikin oli paljon pienempää, ja kaikki söivät valmistamaani kanasuikale-riisi-kasvis-tuorejuusto-hässäkkää hyvällä ruokahalulla. Jotenkin nautin kokkailusta veneen ahtaassa ja välillä heiluvassa keittiössä.


Kaikkein miehekkäimmän näköistä oli toiminta perillä Helsingissä. Maijan kausi on ohi, ja se nostettiin talviteloille. Aikamoista.