On se hienoa olla kotona.

Suomen hiljaisuus yllätti, mutta hieman eri tavalla kuin aiemmin blogissa ennakoin. Kotona kesällä tehdyn julkisivuremontin yhteydessä on näet vaihdettu kolmikerrosikkunat, ja täällä on aiempaan verrattuna suorastaan aavemaisen hiljaista. Vai johtuuko tämä tunne sittenkin vain siitä, että olen juuri tullut Amerikasta?

Söin matkalla Amsterdamissa lentokentällä kolmioleivän välipalaksi. Tilasin juomaksi vanhasta tottumuksesta pienen kokiksen, ja katselin mukiani vähän hölmistyneenä, koska se oli oikeasti pieni. Arvioin sen ensin olevan kahden desin muki, mutta kyllä siinä itsepintaisesti luki 0,3 l. Vastaava juttu tapahtuu toki aina kun menen USAan, eli tilaan vanhasta tottumuksesta keskikokoisen tai ison juoman, ja ihmettelen sitten mitä ihmettä teen ämpärillisellä sitä kokista.

Matkalla kotiin oli aikaa pohtia, miksei New York tuntunut aivan niin kivalta paikalta kuin olin ajatellut. Yksi syy on varmaan se, että siitä puuttui nyt se uutuuden viehätys, joka ensimmäisellä käynnillä oli. Mikään ei yllättänyt, vaan kaikki näytti jotekin tutulta. Ei siis tullut sitä fiilistä että "hitto, olen oikeasti tässä paikassa joka on ennen ollut olemassa vain televisiossa". Lisäksi edelliskerralla olin tullut Houstonista, nyt Seattlesta. Siinäkin on iso ero. Ja kyllähän sekin on pakko myöntää, että jatkuva sade, kuumuus ja ilmankosteus pääsivät kyllä masentamaan. Onneksi lopuksi taas kelit kohenivat ja sain vähän sinistäkin taivasta valokuviin. Muita nopeasti lueteltavia huonoja asioita olivat vielä hintataso, kova meteli Midtownissa jossa hotelli ja konferenssi olivat, ainainen tungos ja alussa ollut suunnistamisen hankaluus. Ja tietysti se että ylipäänsä piti asua hotellissa eikä kodissa.

Parina viimeisenä päivänä sattui kaikenlaista jännää maanalaisessa. Sunnuntaina kaikki junat tuntuivat olevan täynnä hattu kourassa kiertäviä muusikoita. Suurin osa näistä oli kyllä lähinnä ärsyttäviä, mutta mustalle sokealle kepin kanssa linkuttaneelle kaverille joka lauloi if you want my body. and you think im sexy, come on sugar let me know, if you really need me, just reach out and touch me, come on honey tell me so annoin kyllä setelin. Esitys oli oikeasti hyvä ja siinä oli asennetta. Myöhään lauantaiyönä taasen musta huumeita vetäneen näköinen kaveri tuli maanalaiseen portin ali maksamatta lippua. Kun lipunmyyjä pyysi ostamaan lipun kaveri vaan räyhäsi että "I ain't paying no motherf**king fare" ja koitti muutenkin haastaa riitaa sopivasti eteen tulleiden ihmisten kanssa. Sitten kun junan tulo alkoi kestää ja kestää, kaveri ilmoitti aikovansa tappaa kaikki jos juna ei heti tule.

On se hienoa olla kotona!