Tulihan se aurinko vihdoin Manhattanille. Niinpä lounastauko Sohossa venähti kolmituntiseksi. Siellä ja viereisessä West Villagessa vain on se minun New Yorkini. Ei pilvenpiirtäjiä ja värivaloja, vaan ihmisen kokoisia ja elettäväksi tarkoitetun näköisiä paikkoja ja asioita.