Sama vanha tekniikka toimi taas kerran. Yritin töissä keksiä, miten matriisista saa pomittua alkioita erään tietyn säännön mukaan. Yritettyäni turhaan koodata hommaa pari tuntia kaikenlaisilla omituisilla iteraatioviritelmillä, olin täysin epätoivoinen. Näytti siltä, etten osaa tehdä funktiota, joka hoitaa homman niin, että se kaikissa tilanteissa myös lopulta lopettaa iteroinnin. Päätin lähteä elokuviin, ja puolessa matkassa pyöräillessäni keksin elegantin ratkaisun, joka on helppo totetuutta ja laskennallisesti tehokas. Toteutin sen elokuvista palattuani viidessä minuutissa. Koodirivejä tuli kymmenen.

Ainoa surullinen asia tässä on se, että kello tulee kymmenen illalla ja olen töissä. Tällaisia näistä blogimerkinnöistä nyt sitten tulee, kun ei viime päivinä ole ollut juuri muuta elämää kuin työ. Onneksi kohta on viikonloppu.