Nyt on sitten pari tuntia jäljellä ennen kuin pitää lähteä lentokentälle. Päivä on mennyt oikein mukavasti. Puolen päivän aikaan vein suomalaiselle työkaverille viimeisiä jäljelle jääneitä ruokia, ja seurustelin pari tuntia koko perheen kanssa. Viisikuukautinenkin oli tavalliseen tapaan oikein iloisella päällä, mitä nyt välillä vatsalleen kääntymisen jälkeen harmitti, kun asento ei ollutkaan enää mukava eikä takaisin selälleenkään viitsinyt kääntyä. Sitten menin vielä professorin luokse. Juotiin kuistilla pari kaljaa, juteltiin, suunniteltiin tulevaa ja nautittiin Seattlen kesästä. Äkkiä siinä neljä tuntia vierähtikin. Oli erityisen kivaa, että neljävuotias poika ja seitsemänvuotias tyttö oikeastaan ensimmäistä kertaa voittivat ujoutensa, ja juttelimme kaikista tärkeistä asioista kuten lempiväreistä ja tarrakokoelmista.