Hain lounastauolla jännitystä elämään menemällä parturiin. Lopputulos oli yllättävän hyvä ja syntyi hämmästyttävän pienellä säädöllä. Täällä ei ymmärretä mitään millimetreistä, joten vaikeinta oli osata kertoa, kuinka lyhyeksi ajetaan koneella takaa ja sivuilta. Täällä – toisin kuin Houstonissa – parturi sentään puhui äidinkielenään englantia. Niinpä pääsimme nopeasti yhteisymmärrykseen, että ajetaan ensin nelosella, ja ajetaan sen jälkeen lyhyemmäksi jos tarvitsee.

Samalla reissulla huomasin, että Seattlen mäet ovat tehneet ihmeitä pyöräilykunnolleni. Kiersin huvin vuoksi mennen tullen korkean mäen kautta, koska siellä on vähemmän autoja ja enemmän kivan näköisiä kauppoja ja ravintoloita. Paluumatkalla mäkeä alas laskiessani hämmästelin, miten siitä saa niin hyvät ja pitkät vauhdit vaikkei kiipeäminen tuntunut missään.