Päivää ei voi sanoin kuvailla, mutta toivottavasti kuvat auttavat. Yosemite on todellakin maineensa arvoinen kansallispuisto. Samanlaista graniittiseinää ei monessa paikassa näe – mitä nyt Suomessa. Mittakaava vain on aivan eri. Esimerkiksi ylemmässä kuvassa vasemmalla oleva El Capitan nousee 967 metriä kuvassa näkyvän laakson pinnan yläpuolelle. Päivän avainsanat olivat monoliitti ja vesiputous. Nisäkäslistalle taasen saa lisätä kauriin. Puistosta pois ajaessa auringonlasku sai metsän näyttämään satumetsältä: kaikki värit olivat vain aivan vääriä ja aivan liian hienoja. Tie kulki parhaimmillaan reippaasti yli kolmessa kilometrissä, mutta kasvusto näytti siellä suunnilleen samalta kuin hämäläisessä mäntymetsässä. Laskeutuminen alas reiluun 2000 metriin oli myös melkoinen elämys – varsinkin jarruille, jotka alkoivat tärisyttää koko autoa. Hengissä kuitenkin selvittiin, ja jarrutkin toipuivat kun saivat hieman jäähtyä. Kilometrejä on nyt takana 2100 ja ajoaikaa noin 30 tuntia. Jokaisena kolmena aamuna onkin herätty ennen seitsemää.


Nyt ollaan alhaalla laaksossa Bishopin pikkukaupungissa. Motelli varattiin varhain aamulla ja perille tultiin myöhään. Avain odotti nimelläni varustetussa kirjekuoressa, ja sen löytyessä tuntui kuin olisi piilotetun aarteen löytänyt. Huomenna Death Valleyn kautta illaksi Las Vegasiin.