Eilen ennen nukkumaanmenoa päätettiin, että aamulla herätään klo 6 ja että auto alkaa liikkua Yellowstonen suuntaan viimeistään klo 6:30. Näin todella tapahtuikin. Auton kelloon napsahti lukema 6:31 motellin pihassa muutama sekunti liikkeellelähdön jälkeen. Hyvä suoritus. Aurinko nousi aamutoimien aikana, ja oli selvää että Glacierin päivästä oli tulossa erittäin pilvinen. Tuntia myöhemmin olimme aurinkoisilla Montanan tasangoilla. Suuret tasangot (the great plains) alkavat täältä. Aurinkoinen preeria oli pilvisten vuoristomaisemien jälkeen aivan piristävää.

Matkalla saatiin niskaamme aivan mieletön sadekuurokin, mutta Yellowstonen Gardinerissa sijaitsevalle klassiselle sisäänkäynnille tultaessa aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta. Säiden osalta maiseman vaihto menikin nappiin. Koko päivä saatiin olla auringossa. Vuodelta 1903 peräisin olevassa Roosevelt Archissa lukee for the benefit and enjoyment of the people. Niinpä.

Kolmen hengen seurueessamme oli yksi ensikertalainen, ja se oli hyvä se. Paikkoja kierrellessä oli nimittäin vähän sellainen olo, että onhan nämä nyt nähty, mutta tämän ensikertalaisen reaktioita seuratessa ymmärsi, miten ainutlaatuisessa paikassa oltiin. Aikaa meillä oli ennen auringon laskua reilu kuusi tuntia, mikä on tietysti naurettavan vähän Yellowstoneen. Toisaalta kun meitä oli kaksi paikassa aiemmin käynyttä, osasimme kiertää kaikki puiston geotermiset kohokohdat tässäkin ajassa.

Ensimmäinen kohde oli Mammoth Hot Springs. Se oli edellisen reissun selkeä kohokohta, eikä se nytkään varsinaisesti pettänyt. Olin kuitenkin yllättynyt siitä, miten paljon paikka oli muuttunut vuoden aikana. Paikan jujuhan on kuumasta lähteesä tulevan veden muodostama kalsiumkarbonaattivuori, jolla kasvaa monivärisiä bakteereja. Vuori on vain vuosien saatossa kuivunut niin, että se ei ole enää ollenkaan parhaassa loistossaan. Bakteerit kun kavavat vain vedessä, ja ilman bakteereja kalsiumkarbonaatti on ensin valkoista, ja sitten näemmä tummuu harmaaksi. Jopa vain vuosi sitten se oli oleellisesti hienompi kuin nyt.

Mammothista etelää kohti lähtiessämme muistin, että vuoden takaisella Yellowstonen reissulla näimmme Old Faithful -geysirin ja sen läheiset muut geotermiset kohteet erittäin pilvisenä ja kylmänä päivänä. Tästä oli kaksi seurausta: värikkäät kohteet eivät olleet ilman auringonvaloa oikein parhaimmillaan ja kylmässä ilmassa kuumimmat peittyivät vesihöyryyn. Old Faihfulkaan ei näyttänyt viimeksi oikein miltään.

Tällä kertaa kaikki näyttikin sitten auringossa todella hienolta. Siinä mielessä tämä pikakäynti paikkasi niitä vikoja, mitä aiemmassa pidemmässä käynnissä oli. Lämpötila ei toki ollut ihan sellainen, etteivätkö värikkäät altaat olisi olleet osittain höyryssä, mutta se nyt olisikin ollut liikaa vaadittu tähän vuoden aikaan. Värikkäiden altaiden lisäksi nähtiin muutama pieni vettä suihkuava geysiri, sekä tietenkin klassikko Old Faithful. Viime kerralla se ehdittiin nähdä kolmesti, mutta tämänkertainen ainoa kerta oli selvästi korkeampi kuin mikään näistä. Paluumatkalla nähtiin vielä jokivarressa sellainen auringonlasku että eipä ole vähään aikaan näkynytkään.

Biisonejakin tietenkin nähtiin. Tällä kertaa sain samaan kuvaan maasta nousevaa höyryä ja ison biisonilauman. Kauriitakin nähtiin, mutta niitä ei tullut kuvattua ollenkaan. Niiden näkeminen on kai niin tavallista ettei jaksa edes vaivautua.

Auringon laskiessa ajettiin ulos puistosta ja aina Butteen saakka yöksi. Tästä on ilmeisesti noin yhdeksän tunnin ajomatka Seattleen. Tänään ajoa kertyi lopulta 960 kilometriä. Huomenaamulla nukutaan kyllä kuutta pidempään.