Reissun viimeiselle päivälle jäi lopulta 1020 kilometriä. Näin reissun kokonaislukemaksi saatiin aivan järjettömät 3150 kilometriä. Aamu aloitettiin kuitenkin tutustumalla Butten vanhaan kaupunkiin. Butte on entinen kuparikaivoskaupunki, jonka loiston päivät ovat kaukana takana. Vanha kaupunki on kaupungin kokoon ja sijaintiin nähden hieno, mutta mikään hyvän mielen paikka se ei ole. Moni rakennus on näet tyhjillään ja kaikesta näkee että kaupungilla ja sen asukkailla ei keskimäärin mene kovin hyvin.

Butten jälkeen päätettiin poiketa kunnon aavekaupungissa. Paikan nimi on Granite, ja sitä ylläpidetään state parkina. Palveluja ei ole, eikä vanhasta hopeakaivoskaupungista ole paljoakaan jäljellä. Aikanaan täällä oli asunut yli 3000 asukasta ja kaupungissa oli ollut muunmuassa 18 saluunaa, useita bordelleja, sairaala, koulu ja pari kirkkoa. Nyt suurin suunnilleen pystyssä oleva rakennus on kuvassakin näkyvä ammattiyhdistyksen talo.

Kolmas maininnan arvoinen pysähdys oli itäisen Washingtonin suurin kaupunki, 200 000 asukkaan Spokane. Kyseessä on itse asiassa suurin kaupunki Seattlen ja Minneapoliksen välillä. Spokanesta Minneapolikseen on matkaa noin 2200 kilometriä, mikä kertoo jotakin siitä, miten vähän ihmisiä näillä kulmilla asuu.

Lyhyen vierailun aikana käsitykseni Spokanesta muuttui aiempaa huomattavasti positiivisemmaksi. Spokane nimittäin vaikutti aivan oikealta kaupungilta. Sen keskusta oli arki-iltana täynnä elämää, ja se elämä oli normaalia urbaania elämää, eikä mitään punaniskameininkiä. Keskusta oli myös esimerkiksi Seattleen verrattuna todella siisti. Silmiinpistävää oli myös se, että kaupungilla liikkui suomalaiseen tapaan teiniporukoita. Näitä ei Seattlessa koskaan näe, sillä ilmeisesti vanhemmat eivät uskalla päästää teinejä yksin vaaralliseen kaupunkiin. Spokanessa näemmä uskalletaan, mikä saa paikan tuntumaan heti paljon inhimillisemmältä. Julkista liikennettäkin näkyi olevan.