Kaiken positiivisuuden keskella aina valilla tulee mieleen, etta Syyria on
kuitenkin dikatuuri, jossa sananvapaus on hyvin rajoitettu ja
ihmisoikeusrikkomuksia tapahtuu jatkuvasti. Viime viikkoinakin on
pidatetty ihmisia mielipiteidensa takia, ainakin jos lansimaisia
tiedotusvalineita on uskominen.

Paikallisten kanssa keskustellessa tekisi mieli keskustella arabimaissa
parhaillaan kaynnissa olevista levottomuuksista ja vallankumouksista,
mutta taitaa olla paras olla ottamatta sita puheeksi. Tosin tamanpaivainen
juttukaverini otti itse puheeksi, etta ruuan hinnan oli taalla luvattu
laskevan maaliskuun alussa, mutta mitaan ei ole toistaiseksi tapahtunut.

Aika monessa kaupassa on taman diktaattorin eli Bashr al-Assadin kuva.
Itse asiassa myos hostellini seurustelutilassa on kaksikin hanen kuvaansa.
En tietenkaan ole kysynyt milla mielella ne on siihen laitettu, mutta
tulee vakisin mieleen, etta se voi hyvinkin olla taktinen veto. Jos tulee
jokin tarkastus, Assadin kuva seinalla luo varmaankin sopivaa tunnelmaa
jossa tarkastus menee jouhevasti.

Sekin taytyy todeta, etta tama kymmenisen vuotta vallassa ollut nuorempi
Assad ei ole sortunut ihan sellaisiin tekoihin kuin isansa. Lisaksi han on
uudistanut Syyriaa paljon, muun muassa niin etta Neuvostoliiton
kaltaisesta suunitelmataloudesta on siirrytty markkinatalouden suuntaan.
Yksityisyrittajyyteen suorastaan kannustetaan. Siltikin tilanne on
samankaltainen kuin Kiinassa, eli yrittajalla homma toimii tasan niin
kauan kun ei kritisoi esimerkiksi ihmisoikeustilannetta.

Markkinatalouden puutteesta taitaa johtua sekin, etta Damaskoksen vanha
kaupunki on aika rempallaan. Se luo osaltaa ntunnelmaa, mutta jos
rakennuksia ei jossain vaiheessa kunnosteta, vanhan kaupungin rapistuminen
menee liian pitkalle. Tilanne on pitkalti sama kuin mita aikoinaan
tapahtui Euroopan kommunistisissa maissa. Esimerkiksi Praha on kuitenkin
nyt parhaassa loistossaan. Saapa nahda miten Damaskoksen kay.