ruokailemaan ravintolaan, johon kuulemma tavallisesti viedaan maassa
vierailevat valtionpaamiehet. Paikassa olikin tyylia. Tarjoilijat olivat
pukeutuneet valkoiseen kaapuun, joka oli selvasti jonkinlainen
perinnevaate tai ainakin saanut sellaisesta inspiraationsa. Itse ruokakin
oli loistavaa. Alkupalani oli hummus ja paaruokana oli jonkinlainen pata,
jossa oli muunmuassa lammasta ja takalaista perinneruokaa eli kibbehia. Ne
ovat sellaisia vehnaisia palloja, joiden sisassa on lihaa.
Ruuan jalkeen paatin testata Damaskoksen baaritarjonnan. Olin aiemmin
bongannut hostellini lahelta kivan nakoisen pienen baarin, ja astuin sinne
sisaan. Paikka olikin sitten vielakin pienempi kuin olin ajatellut.
Esimerkiksi oma keittioni on isompi. Nelja poytaa ja pari tuolia
baaritiskilla oli kapasiteetti. Ja olut ja juttu virtasi. Asiakaskunta oli
kansainvalista ja juttutuulella.
Damaskoksen vanhan kaupungin kristittyjen kortteleissa kulttuuri on talla
tavalla vapaamielista. Ei Damaskos muutenkaan mikaan kovin vanhoollinen
kaupunki ole. Syyrian valtiohan on maallinen, vaikka toki monet
syyrialaiset ovat hyvinkin uskonnollisia. Tama nakyy kaduilla niin, etta
esimerkiksi naisten pukeutuminen on hyvin vaihtelevaa. Joillakin on
lansimaalaisia vartaloa myotailevia vaatteita, joissa voi olla ihan
anteliaskin kaula-aukko. Toisaalta vastaan tulee silloin tallon myos
kasvot kokonaan peittavaan burkaan pukeutuneita naisia. Taalla naisten
asuvalinta riippuu omasta kulttuurista ja on sinallaan oma valinta. Tosin
oma valinta monesti tarkoittaa isan tai aviomiehen valintaa.
Suurin osa naisista on kuitenkin pukeutunut melko vapaamielisesti. Huivit
ovat toki yleisia, mutta ei niita kaikki muslimitkaan kayta. Toisilla on
huivi ja normaalit lansimaiset vaatteet, toisilla taasen on erittain
tyylikkaita kokopitkia takkeja. Niistakin monet ovat kovasti
vartaloamyotailevia. Olen nahnyt naisilla myos nahkaisia kaapuja, mika
lienee hienovaraista kapinaa.
Basaarissa myos nakee, millaisia vaatteita naisilla saattaa olla
kaapujensa alla. Seksikkaat alusvaatteet ja muut naisellisuutta korostavat
asusteet ovat vielapa myynnissa aivan Umayyad-moskeijan lahella olevassa
basaarin osassa. Joukossa on paallysvaatteita, joita ei tassa
yhteiskunnassa eika sen paremmin Suomessakaan voi pitaa paalla julkisela
paikalla.
Miesten asustustakin on mielenkiintoista seurata. Erilaisia perinneasuja
esiintyy. Olen nahnyt myos muutaman kerran sen perinteisen valkoisen asun
johon kuuluu punaruutuinen huivi. Tama ei kuitenkaan taalla siis ole
lainkaan yleinen, toisin kuin vahan etelaisemmassa Lahi-idassa.
Tanaan en ole oikeastaan sen ihmeellisempia nahtavyyksia keraillyt, vaan
olen vain kierrellyt vanhan kaupungin kapeita katuja. Lounaaksi nappasin
kadunvarren kojusta shawarman eli pita-leivan valiin rullatun paikallisen
version kebabista. On muuten huomattavasti maukkaampaa kuin turkkilainen
versio, riippumatta siita syoko sitea Suomessa, Saksassa vai Turkissa.
Tanaan otin ensin naudanlihaversion, mutta kun siita ei viela nalka taysin
lahtenyt, otin viela peraan myos kanaversion. Jalkiruuaksi loysin viela
basaarista paikallista pehmisjaateloa, joka ei kylla ennakkopuheista
poiketen juuri suomalaisesta poikennut.
Eras hauska kokemus oli myos rahanvaihto. Paadyin nimittain tekemaan sen
pankissa. Siellapa ei vain juurikaan ollut muita kuin arabiankielisia
kyltteja. No, kysymalla siita selvittiin, ja kurssikin oli mainio.
Sinallaanhan rahanvaihto-operaatio ei ole nykyisin ihan pakollinen, silla
Syyriassakin saa nykyisin automaateista rahaa kanasainvalisilla
luottokorteilla. Toisaalta Syyrian puntia ei voi vaiuhtaa ulkomailla,
joten ihan pelkan luottokortin varassa ei toki olisi jarkevaa maahan
tulla. Lisaksi matkailuvinkkina voisi todeta, etta ainakin pankissa
vaadittiin passi ja paikallinen puhelinnumero, jotta vaihto onnistui.
Hostellin numero kelpasi.
Rahanvaihto-operaation loi erikoisen tunnelman se, etta viereisella
luukulla kasiteltiin valtavia rahasummia. Ja kasiteltiin kateisena.
Kaverilla oli iso pahvilaatikollinen 1000 punnan seteleita. Tuhat puntaa
on noin 16 euroa, joten siina tiskilla oli pakko olla valuuttaa ainakin
sadantuhannen euron edesta. Aivan kasittamatonta.
Paivan ainoa nahtavyys oli Sayyida Ruqayya -moskeija. Se on moderni
moskeija, jonka iranilaiset rakensivat vuonna 1985. Tyylina on moderni
persialainen tyyli, mika tarkoittaa kaytannossa sita, etta moskeija on
jossakin upean ja mauttoman valisella harmaalla alueella. Enpa ollut ennen
nahnyt peileista tehtyja mosaiikkeja.
Lisaksi kavin pyorahtamassa vanhan kaupungin ulkopuolella sen verran etta
nain vanhan kaytosta poistetun Hejazin rautatieaseman seka yhden uuden
Damaskoksen keskeisimmista aukioista. Eipa ole syyta poistua vanhasta
kaupungista enaa toista kertaa. Sielta kuitenkin mukaani tarttui
paikallinen mies, joka ulkomaalaisen nahtyaan halusi paasta jutun juuren.
Kappailimmekin tunnin ajan ristiin rastiin ja keskustelimme kulttuureista,
kielista ja insinooritieteista. Mies sanoi, etta haluaisi matkustella
enemman Euroopassa, mutta etta se on liian kallista. Ulkomaalaisten kanssa
juttelu on sitten se toiseksi paras vaihtoehto. Muutamassa Euroopan maassa
han oli kuitenkin kaynyt lomareissulla. Tiemme erkanivat kun kamerastani
loppui akku ja paatin palata hostellille. Mukavaa oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti