Niin tosiaan, Prahassa ollaan vaikka vähältä piti. Jo matkalla metroasemalta hostellille pysähdyin Malá Stranan aukiolle ja ostin jouluisesta kojusta mainiota kuumaa inkiväärijuomaa. Tunnelma oli siis heti kohdallaan.

Ei siitä vain mihinkään pääse, että täällä sitä viihtyy ihan niin usein kun tänne pystyy tulemaan. Arkkitehtuuri, olut ja ruoka ovat niitä konkreettisia selityksiä, mutta jollakin selittämättömällä tavalla vain pidän tästä kaupungista, tästä maasta ja näistä ihmisistä ihan älyttömän paljon. Tällä reissulla uutena juttuna on se että täällä on lunta, ja paljon onkin. Pakkanenkin laskee iltaisin alle kymmenen asteen.

Malá Stranassa olevalta hostelliltani kävelin Kaarlen siltaa pitkin vanhaan kaupunkiin myöhäiselle illalliselle vanhaan tuttuun ravintolaani. Kaarlen sillalla positiivinen yllätys oli se, että turisteille krääsää myyvät kauppiaat loistivat poissaolollaan. Myös ihmisiä (turisteja) oli harvinaisen vähän, joten silta oli harvinaisen miellyttävä paikka.

Ruokailun jälkeen poikkesin maailman parhaassa pubissa. Ilokseni totesin, että se on ennallaan. Henkilökunnassakaan ei näyttänyt tapahtuneen muutoksia. Huone oli täynnä iloisia prahalaisia ikähaitarilla 30-60. Tai no sanotaan että useimmat osuivat tuohon haarukkaan. Olut virtasi entiseen malliin ja sitä kannettiin automaattisesti lisää niin kauan kunnes erikseen pyytää lopettamaan. Loistavan lisänsä toi myös duetto, joka soitti ikivihreitä haitarilla ja isolla vaskipuhaltimella. Kaikkia ikivihreitä en tunnistanut, en varsinkaan niitä joiden mukana väki lauloi tsekiksi.

Ehdin poiketa myös vanhan kaupungin torilla, joka sekin oli saanut jouluisen ilmeen kuusineen ja myyntikojuineen. Tällä kertaa valitsin juomakseni paikallista hehkuviiniä. Hyvää oli, mutta sormet kyllä jäätyivät tulikuumasta mukista huolimatta.

Myöhemmin illan päätteeksi kävelin takaisin Malá Stranaan Kaarlen siltaa pitkin. Nyt sain kävellä pitkän sillan päästä päähän käytännössä aivan yksin. Tunnelma oli aika maaginen, mitä lisäsi sekin, että Prahan linnaa ja muita sillan ympäristön rakennuksia valaisevat spotit eivät olleet enää päällä.

Huomenna olisi sitten mahdollisuus nähdä luminen Praha päivänvalossa. Yöksi menen Olomouciin eli syvälle Määriin asti, mutta en ole vielä päättänyt, mihin aikaan hyppään junaan. Pimeän laskeuduttua kai.