Juna vie jo Olomoucia kohti ja matkakin on jo voiton puolella. Juuri nyt pysähdyttiin Česká Třebován asemalle, joten Böömin puolella vielä ollaan. Prahassa vietin lähes tarkalleen 24 tuntia. Lopussa tuli ylimääräinen tunti kun en saanut Pendolinoon lippua. Ja on muuten tämä tavallinenkin pikajuna täynnä. Pardubicessä vaunuuni pölähti vielä joku Ostravalainen ala-asteikäisten tyttöjen jääkiekkojoukkue vanhempineen. Mitalit on kaulassa ja meininki sen verran iloista, että uneni loppuivat siihen.
Aamu alkoi kävelyllä Kaarlen sillan yli vanhaan kaupunkiin. Matkalla kävin myöskin Malá Stranan pään siltatornissa ihailemassa vielä hieman sumuisia maisemia. Sillan ylittäminen oli muutenkin sen verran verkkaista, että sen ylitettyäni oli hyvinkin lounasaika. Perinteinen annos nautaa, kermaista kastiketta, leipämykyjä, smetanaa ja karpalohilloa maistui, samoin palanpainikkeeksi tilatut Prazdrojt. Ravintola oli uuden kaupungin puolella Kaarlen aukiolla, missä luminen maisema ja etenkin uuden kaupungintalon torni näyttivät miellyttävältä.
Siitä sitten kävelin vanhan kaupungin torille. Siellä kiipesin taas vaihteeksi ylös, nyt vanhan raatihuoneen torniin. Maisemat sieltä olivat niin upeat, että ei voi kuin ihmetellä miksi en ole ennen käynyt. Kesällä varmasti jonot ja tungos ovat sietämättömiä. Nytkin jälkimmäinen oli aika paha.
Torilla alkoi myös huikoa, joten ostin kojusta annoksen mainioita perunapannukakkuja. Tunnelma torilla oli turisteista huolimatta aivan kohdallaan. Myös prahalaiset kohtaavat täällä.
Loppu valoisan aika kuluikin sitten kaupunkia kierrellessä.
Luminen ja vähäturistinen Praha tuntuu oikein miellyttävältä paikalta. Joulumieli on läsnä kaikkialla, sillä jokaisella pienemmälläkin aukiolla on jouluisia kojuja ja usein myös joulukuusi, joista toiset tosin ovat muovisia. Lisäksi paikallinen tapa koristella joulukuusi poikkeaa aika merkittävästi suomalaisesta, ja tuntuu siksi vähän vieraalta. Toisaalta peruselementit eli glögin tyyppinen juoma ja piparkakut ovat aivan tuttuja. Suomalainen glögi tosin on parempaa kuin tämä paikallinen versio.
Reppu odotti vielä hostellilla, ja sen haettuani suuntasin ratikalla rautatieasemalle. Ratikkaa vaihdoin koskettavan kommunismin uhrien muistomerkin luona. Pimeässä keinovalaistuina oudot ihmishahmot näyttivät tavallistakin aavemaisemmilta.
Juna vie jo Olomoucia kohti ja matkakin on jo voiton puolella. Juuri nyt pysähdyttiin Česká Třebován asemalle, joten Böömin puolella vielä ollaan. Prahassa vietin lähes tarkalleen 24 tuntia. Lopussa tuli ylimääräinen tunti kun en saanut Pendolinoon lippua. Ja on muuten tämä tavallinenkin pikajuna täynnä. Pardubicessä vaunuuni pölähti vielä joku Ostravalainen ala-asteikäisten tyttöjen jääkiekkojoukkue vanhempineen. Mitalit on kaulassa ja meininki sen verran iloista, että uneni loppuivat siihen.
Aamu alkoi kävelyllä Kaarlen sillan yli vanhaan kaupunkiin. Matkalla kävin myöskin Malá Stranan pään siltatornissa ihailemassa vielä hieman sumuisia maisemia. Sillan ylittäminen oli muutenkin sen verran verkkaista, että sen ylitettyäni oli hyvinkin lounasaika. Perinteinen annos nautaa, kermaista kastiketta, leipämykyjä, smetanaa ja karpalohilloa maistui, samoin palanpainikkeeksi tilatut Prazdrojt. Ravintola oli uuden kaupungin puolella Kaarlen aukiolla, missä luminen maisema ja etenkin uuden kaupungintalon torni näyttivät miellyttävältä.
Siitä sitten kävelin vanhan kaupungin torille. Siellä kiipesin taas vaihteeksi ylös, nyt vanhan raatihuoneen torniin. Maisemat sieltä olivat niin upeat, että ei voi kuin ihmetellä miksi en ole ennen käynyt. Kesällä varmasti jonot ja tungos ovat sietämättömiä. Nytkin jälkimmäinen oli aika paha.
Torilla alkoi myös huikoa, joten ostin kojusta annoksen mainioita perunapannukakkuja. Tunnelma torilla oli turisteista huolimatta aivan kohdallaan. Myös prahalaiset kohtaavat täällä.
Loppu valoisan aika kuluikin sitten kaupunkia kierrellessä. 
Luminen ja vähäturistinen Praha tuntuu oikein miellyttävältä paikalta. Joulumieli on läsnä kaikkialla, sillä jokaisella pienemmälläkin aukiolla on jouluisia kojuja ja usein myös joulukuusi, joista toiset tosin ovat muovisia. Lisäksi paikallinen tapa koristella joulukuusi poikkeaa aika merkittävästi suomalaisesta, ja tuntuu siksi vähän vieraalta. Toisaalta peruselementit eli glögin tyyppinen juoma ja piparkakut ovat aivan tuttuja. Suomalainen glögi tosin on parempaa kuin tämä paikallinen versio.
Reppu odotti vielä hostellilla, ja sen haettuani suuntasin ratikalla rautatieasemalle. Ratikkaa vaihdoin koskettavan kommunismin uhrien muistomerkin luona. Pimeässä keinovalaistuina oudot ihmishahmot näyttivät tavallistakin aavemaisemmilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti