Tämänkertainen
road trip seurailee karkeasti vuoden 2006 reissun reittiä. Tarkoituksena on käydä katsommassa niitä paikkoja, joihin ei silloin ehditty syystä tai toisesta. Yleensä se syy oli se, että kaikki oli silloin uutta, jolloin pelkissä kansallispuistoissa oli enemmän kuin tarpeeksi nähtävää. Nyt olen käynyt melkein jokaisessa sen reissun kohteessa uudestaankin, joten on aikaa käydä katsastamassa vähän vähemmän kuuluisia ja pienempiä kohteita.
Tänään päivä meni kuitenkin kokonaan Yosemitessa. Kolme vuotta sitten tehtiin se virhe, että auringonvalo loppui ennen kuin päästiin Tiogan solan ylittävällä tiellä ensimmäistä näköalapaikkaa pidemmälle. Viime syksynä taasen sola oli jo mennyt kiinni talvikaudeksi, eikä silloinkaan päässyt paikalle uudestaan. Tänään korjasin tämän puutteen. Tiogan solahan ylittää Sierra Nevadan vuoriston. Solan korkeus on 3031 metriä, joten pelkästään tuosta voisi arvata, että tie on aika hieno.
Vielä aamulla haaveilin, että ehtisin haikata yhdne hieman pidemmänkin haikin, mutta liikenteen määrän ja erinnäisten tietöiden aiheuttamien viiveiden takia tästä haaveesta sai luopua aika nopeasti. Lisäksi alunpitäen ajattelin etten kävisi itse Yosemiten laakson pohjalla kertaakaan, mutta lopulta se houkutteli minut sinne kahdesti: ensin päivän aluksi ja sitten vielä juuri ennen Tiogan solan ylittämistä.
Ennen tätä kävin kuitenkin Glacier Pointilla. Tämäkin alue on talvikauden kiinni, joten tänne oli mukava palata muutaman vuoden tauon jälkeen. Juuri täältä on minusta Yosemiten komeimmat näkymät. Half Dome on siinä niin lähellä, ja koko laakson näkee yhdellä kertaa kaukana alhaalla. Ylhäältä näkyy myös Vernall Falls eli se vesiputous jonka päälle haikkasin laakson pohjalta viime syksynä. Se näytti ylhäältä käsin hyvin vaatimattomalta haikilta, sillä putous oli todella kaukana. Ja siis haikki laakson pohjalta Glacier Pointiin olisi täysin tehtävissä, sillä ei siinä ole korkeuseroa kuin kilometrin verran ja lyhyin polku on alle 8 kilometriä pitkä.
Glacier Pointilta lähdin siis laakson pohjan kautta Tiogan solaan. Tässä vaiheessa minut houkutteli laakson perukoille se, että aurinko oli siirtynyt niin että Half Dome oli kokonaan auringossa. Myös matkan varrelta Tunnel Viewltä sai nyt valon puolesta parhaita kuvia mitä sieltä olen ottanut, sillä tulin paikalle sellaiseen aikaan että El Capitanin koko seinä oli täydessä auringonvalossa.
Tiogan solan ylittävällä tiellä ensimmäinen pysähdys oli Olmsted Point hieman yli 2500 metrin korkeudessa. Täältäkin näkyy, kuinkas muuten, Half Dome. Aivan eri suunnasta tietenkin. Upeaa vähäpuista graniittikalliota näkyy joka suunnassa. Kolme vuotta sitten tämä oli viimeinen paikka jonka näin valossa. Tai itse asiassa aurinko oli jo laskenut kun tähän tultiin, mutta auringonlasku oli kyllä sulloin upea.
Tällä kertaa näin auringonlaskun vähän edempänä. Sitä ennen pysähdyin vielä Tenaya Lakella, jossa läheiset huiput heijastuivat upeasti järven pinnasta. Kokeilin veden lämpöäkin, ja aivan uimalämpöistähän se olisi ollut. Uimataukoon ei nyt kuitenkaan ollut aikaa eikä oikein halujakaan.
Itse auringolaskun katsoin opaskirjan suosittaman Pothole Domen päältä. Ja kyllä osui suositus oikeaan. Pystysuoraan mitattuna kiivettävää oli vain noin 50 metriä, mutta kuvun päältä paljastui upeat näkymät joka suuntaan. Idässä näkyi Tuolumnen niitty ja sen takaiset huiput, jotka värjäytyivät hienosti punaisiksi. Kaikkein hienointa oli kuitenkin se, että taivaalle mudostui kummallisia pitkulaisia pilviä, jotka värjäytyivät aurngon laskiessa. Myös länteen oli ihan jänniä näkymiä. Yksi vuorn takaa kurkistanut pilvi muuttui oranssiksi, ja näytti aivan siltä kuin vuoren takana olisi sytytetty savupommi.
Lopun matkaa jouduinkin sitten ajamaan hämärässä. Muutama näköalapaikka näytti siltä, että niillä olisi hienot näkymät jos olisi valoa. Ehtisiköhän sitä huomenna millään poiketa katsomassa niitä?
Ajoa tänään kertyi 370 mailia (595 km), ja yötä olen Mammoth Lakesissa, paikassa joka on minulle ollut vuosikausia tuttu hiihtokeskuksen nimenä. En ollut ennen tätä reissua tullut ajatelleeksi, että tämä on aivan Yosemiten vieressä. Eipä sillä, silloin kun laskettelekeskus on auki, Tiogan sola on lumen takia kiinni, eikä Yosemiteen pääse kiertämättä todella pitkää ylimääräistä kierrosta.
Tänään päivä meni kuitenkin kokonaan Yosemitessa. Kolme vuotta sitten tehtiin se virhe, että auringonvalo loppui ennen kuin päästiin Tiogan solan ylittävällä tiellä ensimmäistä näköalapaikkaa pidemmälle. Viime syksynä taasen sola oli jo mennyt kiinni talvikaudeksi, eikä silloinkaan päässyt paikalle uudestaan. Tänään korjasin tämän puutteen. Tiogan solahan ylittää Sierra Nevadan vuoriston. Solan korkeus on 3031 metriä, joten pelkästään tuosta voisi arvata, että tie on aika hieno.
Vielä aamulla haaveilin, että ehtisin haikata yhdne hieman pidemmänkin haikin, mutta liikenteen määrän ja erinnäisten tietöiden aiheuttamien viiveiden takia tästä haaveesta sai luopua aika nopeasti. Lisäksi alunpitäen ajattelin etten kävisi itse Yosemiten laakson pohjalla kertaakaan, mutta lopulta se houkutteli minut sinne kahdesti: ensin päivän aluksi ja sitten vielä juuri ennen Tiogan solan ylittämistä.
Ennen tätä kävin kuitenkin Glacier Pointilla. Tämäkin alue on talvikauden kiinni, joten tänne oli mukava palata muutaman vuoden tauon jälkeen. Juuri täältä on minusta Yosemiten komeimmat näkymät. Half Dome on siinä niin lähellä, ja koko laakson näkee yhdellä kertaa kaukana alhaalla. Ylhäältä näkyy myös Vernall Falls eli se vesiputous jonka päälle haikkasin laakson pohjalta viime syksynä. Se näytti ylhäältä käsin hyvin vaatimattomalta haikilta, sillä putous oli todella kaukana. Ja siis haikki laakson pohjalta Glacier Pointiin olisi täysin tehtävissä, sillä ei siinä ole korkeuseroa kuin kilometrin verran ja lyhyin polku on alle 8 kilometriä pitkä.
Glacier Pointilta lähdin siis laakson pohjan kautta Tiogan solaan. Tässä vaiheessa minut houkutteli laakson perukoille se, että aurinko oli siirtynyt niin että Half Dome oli kokonaan auringossa. Myös matkan varrelta Tunnel Viewltä sai nyt valon puolesta parhaita kuvia mitä sieltä olen ottanut, sillä tulin paikalle sellaiseen aikaan että El Capitanin koko seinä oli täydessä auringonvalossa.
Tiogan solan ylittävällä tiellä ensimmäinen pysähdys oli Olmsted Point hieman yli 2500 metrin korkeudessa. Täältäkin näkyy, kuinkas muuten, Half Dome. Aivan eri suunnasta tietenkin. Upeaa vähäpuista graniittikalliota näkyy joka suunnassa. Kolme vuotta sitten tämä oli viimeinen paikka jonka näin valossa. Tai itse asiassa aurinko oli jo laskenut kun tähän tultiin, mutta auringonlasku oli kyllä sulloin upea.
Tällä kertaa näin auringonlaskun vähän edempänä. Sitä ennen pysähdyin vielä Tenaya Lakella, jossa läheiset huiput heijastuivat upeasti järven pinnasta. Kokeilin veden lämpöäkin, ja aivan uimalämpöistähän se olisi ollut. Uimataukoon ei nyt kuitenkaan ollut aikaa eikä oikein halujakaan.
Itse auringolaskun katsoin opaskirjan suosittaman Pothole Domen päältä. Ja kyllä osui suositus oikeaan. Pystysuoraan mitattuna kiivettävää oli vain noin 50 metriä, mutta kuvun päältä paljastui upeat näkymät joka suuntaan. Idässä näkyi Tuolumnen niitty ja sen takaiset huiput, jotka värjäytyivät hienosti punaisiksi. Kaikkein hienointa oli kuitenkin se, että taivaalle mudostui kummallisia pitkulaisia pilviä, jotka värjäytyivät aurngon laskiessa. Myös länteen oli ihan jänniä näkymiä. Yksi vuorn takaa kurkistanut pilvi muuttui oranssiksi, ja näytti aivan siltä kuin vuoren takana olisi sytytetty savupommi.
Lopun matkaa jouduinkin sitten ajamaan hämärässä. Muutama näköalapaikka näytti siltä, että niillä olisi hienot näkymät jos olisi valoa. Ehtisiköhän sitä huomenna millään poiketa katsomassa niitä?
Ajoa tänään kertyi 370 mailia (595 km), ja yötä olen Mammoth Lakesissa, paikassa joka on minulle ollut vuosikausia tuttu hiihtokeskuksen nimenä. En ollut ennen tätä reissua tullut ajatelleeksi, että tämä on aivan Yosemiten vieressä. Eipä sillä, silloin kun laskettelekeskus on auki, Tiogan sola on lumen takia kiinni, eikä Yosemiteen pääse kiertämättä todella pitkää ylimääräistä kierrosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti