Päivän ensimmäinen kohde oli Devils Postpile aivan Mammoth Lakesin kaupungin kupeessa. Basalttikolumnit olivat kyllä ihan komeita, mutta kyllä tämä kivikasa on aika pieni siihen nähden miten tunnettu se on. Koska olin aiemmin käynyt Devils Towerilla Wyomingissa, tämä pienempi versio ei oikein vaikuttanut. Ainoa innostava asia oli se, että Devils Postpilen päälle voi kävellä. Siellä näkee hienosti, miten säännömukaisia kahdeksankulmioita nämä basalttikolumnit ovat. Päältäpäin ne näyttävät aivan samalta kuin vanhanaikainen kylpyhuoneen laatoitus.

Devils Postpilelle pitäisi kyllä ehdottomasti mennä iltapäivällä tai illalla, jolloin se olisi auringonvalossa. Nyt se vain ei mitenkään sopinut aikatauluun, mutta eipä nyt suuresti kyllä jäänyt asiaa harmittelemaan.

Devils Postpileltä pois ajaessani näin ensimmäistä kertaa, miten hienolta Sierra Nevada näyttää tällä kohdalla. Sekä eilen että kolme vuotta sitten ajoin tämän pätkän pimeässä, ja olin nyt aika innostunut näkemästäni. Jopa niin innostunut, että päätin käydä ajamassa takaisin Tiogan solan yli Yosemiteen siihen paikkaan, jossa katsoin eilen auringonlaskun. Nyt on sitten koko Tiogan solan ylittävä tie nähty, ja voi sanoa että todellakin kannatti. Upeita maisemia. Sierra Nevada on näkemistäni vuoristoista selvästi monivärisin. Kaunista, kaunista.

Tässä vaiheessa iltapäivä alkoi jo painaa päälle, mutta ehdin vielä kävellä mailin mittaisen lenkin Mono Laken eteläpäässä. Täällä on suuri määrä kummallisia tufa-muodostelmia. Nämä syntyvät, kun järven pohjasta nousee mineraaleja jotka kovettuvat kiveksi. Täytyisi lukea selvitykset uudelleen jotta ymmärtäisi ja osaisi selittää mistä tarkalleen on kyse. Upealta tämä kuitenkin näyttää. Täytyy kuitenkin todeta, että Mono Lakesta näkemieni kuvien perusteella olin tullut siihen käsitykseen, että järvi on pieni ja että tufa-muodostelmia on lähes koko järvi täynnä. Todellisuudessa järvi on valtava ja tufia on vain ihan pienillä alueilla.


Päivän päätteeksi ajoin lähes koko Nevadan halki Elyn kaupunkiin (laustaan muuten "Iili"). Matkaa Mono Lakelta lähtien kertyi liki 500 kilometriä. Kuvittelin että ajo olisi umpitylsää aavikkoajoa, mutta loppujen lopuksi nautin tästä pätkästä erittäin paljon. Teksasista, New Mexicosta ja Arizonasta tuttua umpitylsää aavikkoa ei ollut lainkaan, vaan koko ajan ympärillä oli kiinnostavia vuorenkaltaisia muodostelmia. Ajoituskin meni nappiin, kun lähdin Mono Lakelta kolmelta ja tulin perille juuri auringon laskettua. Aurinko oli itään ajaessa koko ajan takana, ja varsinkin kun se alkoi laskea alas, eteen avautuvat maisemat olivat parhaimmillaan. Pysähtelinkin jatkuvasti tien varteen valokuvaamaan.

Toinen oletukseni oli, että saisin ajaa luotisuoraa tietä kaukana asutuksesta. Ja tämä todellakin toteutui. Pisin mittaamani suora oli 36 kilometriä pitkä. Ja tämä siis tarkoittaa että tie ei muuta suuntaansa astettakaan. Sitten kun lopuksi tie kääntyi aivan loivasti, tien varressa oli mutkasta varoittava liikennemerkki. Loistavaa. Tällaisilla pitkillä suorilla ohittaminen on periaatteessa todella helppoa. Tottumattoman on vain hieman hankala arvioida, kuinka kaukana vastaan tuleva auto on. Pari kertaa totesin että auton koko ei ole minuutin arpomisen aikana kasvanut, joten sen täytyy olla vielä usean mailin päässä, ja uskaltauduin ohittamaan. Kun Elyyn oli matkaa 163 mailia (261 kilometriä), tien varressa oli kyltti "next gas 163 miles". Tähän olinkin osannut varautua, ja olin juuri täyttänyt tankin Tonopahin pikkukaupungissa.

Elyssä ainoa mainitsemisen arvoinen seikka on keskustan kasinoilla olevat muutamat vanhanaikaiset valomainokset. Odotin kyllä opaskirjan maininnan perusteella näiltä paljon enemmän. Käytännössä yhdessä korttelissa oli muutama hieno valo, muuten oli yksittäisiä ei niin hienoja mainoksia. Jokin viehätys tällaisessa aavikon keskellä olevassa pikkukaupungissa kuitenkin on, ja se liittyy varmaankin siihen, että kaupungissa ollessa vasta tajuaa kuinka kaukana kaikesta sitä ollaan. Kun ainoa kaupunki sadan mailin säteellä on pahainen tuppukylä, tietää olevansa kaukana lattea liputtävistä länsirannikon liberaaleista, kuten täälläpäin kai on tapana sanoa. Ajoa kertyi tänään 410 mailia (660 km). Sopivan suunnan valitsemalla tuolla ajolla (ja vähän vähemmälläkin) täältä sentään pääsisi isoon kaupunkiin.