San Franciscoon lähestyminen on hieno mistä tahansa suunnasta. Se tunnetuin on tietenkin pohjoisesta Golden Gaten ylittävän sillan kautta, mutta tänään sain ensimmäistä kertaa sitten kuuden vuoden takaisen ensivierailun ihailla kähestymistä etelästä San Josen suunnasta. Keskustan edustan kukkulat ovat täynnä pieniä valkoisia taloja, joista tulee mieleen Etelä-Eurooppa. Upeaa.

Etelästä lähestyttiin siksi, että hotelli on Sunnyvalessa. Ja hotelli taasen on siellä siksi, että huominen peli pelataan läheisellä stadionilla. Mitään muuta syytä tulla Sunnyvaleen en keksi. Ajo Ashlandista tänne oli varsin tapahtumaton, pelkkää eteenpäin työntämistä nyt jo turhankin tutuksi käyneellä moottoritiellä. Ajoa kertyi 380 mailia (610 km), ja matka meni taaskin yllättävän kivuttomasti, tosin tämä oli tämän reissun ainoa pätkä jolla minulla oli autossa seuraa. Tämän lisäksi San Franciscossa käynnistä kertyi noin 90 lisämailia (145 km), joten päivän saldo oli lopulta 470 mailia (755 km).

San Francisoon ehdittiin iltapäivällä niin, että juuri ehdittiin katsella hetken aikaa viktoriaanisia taloja ja aisitia hippiaatteen jäänteitä Haight-Ashburyssa, syödä loistava ateria Chinatownissa, ja hengata baarissa useampikymmenpäisellä seattlelaisporukalla. Chinatownissa ravintola valittiin taas kerran täysin satunnaisesti. Tämä oli minun noin kymmenes ateria San Franciscon Chinatownissa, ja ruoka on ollut joka kerta loistavaa, vaikka ravintola on aina valittu täysin satunnaisesti.

Takaisin ajaessa nähtiin sitten televisiosta tuttu hurja takaa-ajo. Ensin ohitse sujahti liikenteen läpi pujotteleva siviiliauto ehkä noin 160-180 km/h ja perään alkoi tulla poliiseja samaa vauhtia. Joku kysyi myöhemmin millainen tuo siviiliauto oli, mutta ainoa mitä osasimme sanoa oli "musta ja matala". Vaikka kello oli lähempänä yhtätoista illalla, kaikki neljä kaistaa olivat täynnä autoja. Tilanne oli aika pelottava, sillä poliitteja tuli yksi kerrallaan, ja joka kerta poliisin näki vasta kun se oli jo lähes rinnalla. Yksi poliiseista melkein aiheutti edessämme pahan kolarin, mutta siltä vältyttiin täpärästi, kun poliisi mahtui juuri ja juuri kahden auton välistä. Kaikkiaan poliiseja tuli takaa ohi viisi tai kuusi. Siinä sitä vain yritti pitää oman kaistan ja nopeuden, ja toivoi että poliisit pujottelevat turvallisesti ohi. Kaistaa ei todellakaan uskaltanut vaihtaa. Lopulta poliisit katosivat näkyvistä, eikä meille selvinnyt mitä hommassa lopulta kävi.