Eilen tämä maa juhli itsenäisyyttään. Täässä kotikulmillani juhlakansa kokoontuu Gas Works Parkiin, josta on mainiot näkymät illan ilotulitukseen. Raketit ammutaan nimittäin Lake Unionille parkkeeratulta proomulta, siis juuri siltä järveltä, joka on kotini ja Seattlen keskustan välissä.

Meillä oli suomalainen kokoontuminen. Vahvuus oli tällä kertaa kuusi henkeä, mikä olikin varsin optimaalinen koko ottaen huomioon, että kokoonnuimme naapurissa samanlaisessa pienessä kämpässä kuin omani on. Itse juhlapäivä tuskin meitä ketään sen kummemmin liikautti suuntaan tai toiseen, mutta vapaapäivä ja mainio ilotulitus on kuitenkin hyvä tekosyy kokoontua yhteen. Iltapäivällä grillattiin periamerikkalaiseen tapaan hodareita, sitten kierreltiin Gas Works Parkissa, ja kotiin palattua grillattiin kunnon lihaa (ei siis makkaraa) ja kunnon vihanneksia (ei siis makkaraa).

Gas Works Parkissa oli kyllä tänäkin vuonna hirveä hulina. Ja mikä parasta, aivan kuten edelliskerrallakin, puistossa oli kukkulan päällä järkyttävän korni ilmalla täytetty vapauden patsaan pää.

Ilta huipentui ilotulitukseen, jonka katsoimme kotitaloni kattoterassilta. Se oli joko hienoin tai toiseksi hienoin jonka olen nähnyt. Ainoa kilpakumppani on kahden vuoden takainen samainen itsenäisyyspäivän ilotulitus Seattlessa. Pokkarilla otetut kuvat eivät tee oikeutta, mutta olipa vain taivas täynnä tulta. Sydämen ja hymyilevän naaman muotoiset räjähdyskuviot olivat taaskin hauskoja, mutta parhaita olivat kuitenkin moniväriset ja taivaalla pitkään pysyneet kuviot.