Päivän ohjelma: vuori jolta puuttuu huippu. Kyseessä on siis Mount St. Helens, Kaskadien nuorin ja aktiivisin tulivuori, joka viimeksi purkautui isommin 18.5.1980. Tuhovoima oli silloin valtava, mikä tulee osittain selväksi pelkästään alueella vieraillessa. Tuota alla olevaa kuvaa voi muuten verrata edellisellä reissulla otettuun kuvaan: ei ollut silloin yhtä hyvä tuuri sään kanssa. Tänään ongelman oli lähinnä se, että lämpö kipusi ylhäälläkin yli 25 asteen, mikä alkaa näköjään olla suomalaiselle liikaa. Alemmassa kuvassa taasen näkyy puita, jotka kaasupurkaus lennätti mukanaan miten sattui. Hurjaa.


En ollut ennen tätä päivää tiennyt, että vuoden 1980 purkaus on ainoa tulivuorepurkaus, jota seismologit ovat modernina aikana päässeet tutkimaan. Siitä onkin kuulemma opittu paljon. Esimerkiksi oli yllättävää kuulla, että kun Mount St. Helens alkoi vuonna 1980 paisua, kukaan ei ollut ihan varma, mitä oli tapahtumassa. Asia kyllä selvisi, kun paisuma repesi, vuoren huippu levähti ympäristöönsä, ja alla oleva kaasun ja laavan sekoitus räjähti voimalla vaakasuoraan samaan suuntaan jonne huippu oli edellä vyörymässä. Kaasu kyllä ohitti huipun äkkiä, ja yhteinen tuhovaikutus oli käsittämätön. Alla olevassa kuvassa näkyy se mitä huipusta jäi jäljelle. Tai oikeastaan se sekä sen verran uutta huippua, joka on 27 vuodessa ehtinyt kertyä. Uusi terävä huippu on nykyarvion mukaan valmis noin 175 vuodessa, joten se jäänee multa näkemättä. Tänäänkin kraatterista nousi melkoisesti höyryä, mutta se ei taida oikein tuossa kuvassa näkyä. Alemmassa kuvassa taasen on pari kantoa, jotka jäivät jäljelle, kun räjähdys vei puut mennessään. Melkoisia puita ovat olleet, ja voi vain kuvitella, millainen voima ne on repäissyt. Etäisyyttä kraatteriin on tässä noin kahdeksan kilometriä.

Kotimatkalla poikkesin vielä Olympiassa, joka on Washingtonin pääkaupunki. Jokaisella osavaltiolla on oma kaksikamarinen parlamenttinsa, joten jossei muuta, niin ainakin parlamentin rakennus on yleensä jonkinlainen nähtävyys. Useimmiten rakennukset ovat aika samanlaisia kuin liittovaltion parlamentin rakennus Washington DC:ssä, niin tämäkin. Ilta-auringossa se näytti oikein kivalta. Jokin näissä minua noin yleisestikin viehättää. Nähtynä on vastaavat rakennukset Boisessa (Idaho), Salt Lake Cityssä (Utah), Austinissa (Teksas) ja Annapoliksessa (Maryland). Ohi pysähtymättä on tullut ajettua Baton Rougessa (Lousiana), Salemissa (Oregon) ja Sacramentossa (Kalifornia), mikä tavallaan vähän harmittaa.

Olympia osoittautui muutenkin ihan kivaksi paikaksi, ainakin lauantai-iltana iltayhdeksän ja -kymmenen välillä. Kaupungin kadut, kahvilat ja pubit tuntuivat olevan täynnä nuorta boheemin näköistä porukkaa. Itse päädyin frappucinolle kahvilaan, jossa nuorten opiskelijapoikien bändi (kolme kitaraa ja kaiutinkaapin rummuttaja) soitteli mukavaa rytmikästä musiikkia. Olin hieman yllättynyt siitä, että kaupungissa mitään oli, asukkaita kun on vain noin 40000. Ilmeisesti syypää on Evergreen State College, jonka alumni Matt Groening (The Simpsons) on kertonut: "I went to college in Olympia, Washington, a fine little progressive school called Evergreen State College, state-funded, no grades, no hard courses. I highly recommend it to all self-disciplined creative weirdoes."