Leikkauksen toinen vuosipäivä
15 vuotta sitten
Tarinoita, ajatuksia, havaintoja ja valokuvia arjesta
Tällä välin näköjään varmistui, että huominen jatkolentoni Varsovasta Helsinkiin on peruttu. Saapa nähdä järjestyykö minulle joku korvaava lento, vai pääsenkö bussimatkalle Varsovasta Tallinnaan. Jälkimmäisessä tapauksessa olisi kyllä se hyvä puoli, että pääsisin tutustumaan Varsovan vanhaan kaupunkiin. Mutta olisi se kyllä töiden kannalta aika hankala vaihtoehto, eikä 20 tunnin bussimatkakaan niin erityisesti kuitenkaan houkuttele. Paras vaihtoehto olisi, että minut laitettaisiin heti aamulla Prahassa suoralle Helsingin lennolle, mutta sitä nyt ei kai uskalla edes toivoa.

Prahassa sataa lunta. Ja paljon sataakin. Prahan linna hädin tuskin näkyy Kaarlen sillalle. Kansallisteatterille asti se ei näy oikeastaan ollenkaan.
Junani saapui Prahaan auringon juuri laskiessa, ja pimenevä ilta huipentui kun olin Kaarlen sillan Malá Stranan puoleisessa päässä. Jostakin se sininen hetki vain löytyi sankasta lumisateesta huolimatta, ja tunnelma oli kohdallaan. Harmi että samaan aikaan ei voi olla yhtä useammassa paikassa.
Sen verran tässä on sitten huonojakin uutisia, että Finnairin lakko jatkuu. Varsovaan asti pääsen joka tapauksessa Czech Airlinesilla, mutta sieltä minulla on jatkolento Finnairilla, joten saapa nähdä miten kotimatka sujuu. Toistaiseksi Helsinki-Vantaan ja Finnairin sivut eivät näytä lentoa peruttujen joukossa. Sen sijaan esimerkiksi viisi minuuttia myöhemmin saapuvaksi merkitty Tukholman lento ja muutama muukin lento on peruttu. Joten kaipa tässä vielä on toivoa ilman ylimääräistä säätöä sujuvasta kotimatkasta.
Tänä iltana en aio kuitenkaan turhia murehtia, vaan aion nauttia Prahan illan ja yön antimista.
Tänä aamuna oli tukka vähän kipeä. Tilanne lähti käsistä jo alkuillasta, sillä Olomoucin Ylätorilla oli mainio tunnelma, jossa kuumaa juomaa upposi helposti muki toisensa perään. Väkeä oli liikkeellä samoissa määrin kuin Tampereella itsenäisyyspäivänä, mutta erona oli se että nämä olivat tulleet torille koko illaksi. Joululauluja laulettiin, ja lapset pääsivät upeaan puiseen karuselliin. Ja tietysti syötiin. Itse valitsin iltapalakseni valtavan perunapannukakun.
Ja se ilotulitus, se se vasta oli jotakin. Olen minä toki isompiakin paukkuja nähnyt, mutta nyt ilotulituksen paikka oli kaikista vaikuttavin mitä olen nähnyt. Paukkuja amuuttiin nimittäin torin toiselta laidalta kaupungintalon takaa. Osa niistä ylitti kaupungintalon katonharjan vain juuri ja juuri, ja visuaalinen efekti oli aivan mieletön. Muutamasta paukusta lensi palavia osia kaupungintalon torniin, ja mietin vain että eikö yhtään pelota että koko rakennus syttyisi tuleen.

Aamun tuomista tuskista huolimatta onnistuin vääntäytymään yhdentoista junaan. Suuntana oli Praha, mutta matkalla päätin poiketa Pardubicessa, jossa kaikki Prahan junat joka tapauksessa pysähtyvät.
Kaupunki tunnetaan Suomessa varmaankin parhaiten jääkiekkoseurastaan, ja kyllähän Pardubice onkin todellinen kiekkokaupunki. Minut Pardubiceen sai kuitenkin maan kauneimmaksi mainittu renessanssityylinen aukio, joka olikin varsin hieno. Mitään muuta nähtävää tässä teollisuuskaupungissa ei muunumuassa ruotsalaisten tykkitulen ansiosta sitten olekaan, joten poikkeaminen jäi vain reilun tunnin mittaiseksi.



Aamuherätys meni lähes lounasaikaan ja hetken aikaa hostellilla muiden kanssa jutellessa aika vierähti niin että olin valmis lounaalle. Niinpä suuntasin Alatorin vanhaan suosikkini Hanácká Hospodaan, jossa annos possua, nautaa, makkaraa, perunamykyjä sekä punaista ja valkoista kaalia oli kerrassaan mainio.
Muuten kiertelin vanhaa kaupunkia. Ylätorin vanha kaupungintalo ja Pyhän kolminaisuudo pylväs ovat tietysti se vaikuttavin näky,
mutta etsin ja löysin myös kaikki kuusi Olomoucin barokkityylistä suihkulähdettä. Hiljaiset lumiset mukulakivikadut ovat sinällään kauniita ja tunnelmallisia.


Sen sijaan söin pikkutunneilla kebabin tutusta hostellin läheisestä kojusta. Siellä on ennenkin tullut poikettua baarikierroksen jälkeen. 
Juna vie jo Olomoucia kohti ja matkakin on jo voiton puolella. Juuri nyt pysähdyttiin Česká Třebován asemalle, joten Böömin puolella vielä ollaan. Prahassa vietin lähes tarkalleen 24 tuntia. Lopussa tuli ylimääräinen tunti kun en saanut Pendolinoon lippua. Ja on muuten tämä tavallinenkin pikajuna täynnä. Pardubicessä vaunuuni pölähti vielä joku Ostravalainen ala-asteikäisten tyttöjen jääkiekkojoukkue vanhempineen. Mitalit on kaulassa ja meininki sen verran iloista, että uneni loppuivat siihen.


Aamu alkoi kävelyllä Kaarlen sillan yli vanhaan kaupunkiin. Matkalla kävin myöskin Malá Stranan pään siltatornissa ihailemassa vielä hieman sumuisia maisemia. Sillan ylittäminen oli muutenkin sen verran verkkaista, että sen ylitettyäni oli hyvinkin lounasaika. Perinteinen annos nautaa, kermaista kastiketta, leipämykyjä, smetanaa ja karpalohilloa maistui, samoin palanpainikkeeksi tilatut Prazdrojt. Ravintola oli uuden kaupungin puolella Kaarlen aukiolla, missä luminen maisema ja etenkin uuden kaupungintalon torni näyttivät miellyttävältä.



Siitä sitten kävelin vanhan kaupungin torille. Siellä kiipesin taas vaihteeksi ylös, nyt vanhan raatihuoneen torniin. Maisemat sieltä olivat niin upeat, että ei voi kuin ihmetellä miksi en ole ennen käynyt. Kesällä varmasti jonot ja tungos ovat sietämättömiä. Nytkin jälkimmäinen oli aika paha.

Torilla alkoi myös huikoa, joten ostin kojusta annoksen mainioita perunapannukakkuja. Tunnelma torilla oli turisteista huolimatta aivan kohdallaan. Myös prahalaiset kohtaavat täällä.

Loppu valoisan aika kuluikin sitten kaupunkia kierrellessä.
Luminen ja vähäturistinen Praha tuntuu oikein miellyttävältä paikalta. Joulumieli on läsnä kaikkialla, sillä jokaisella pienemmälläkin aukiolla on jouluisia kojuja ja usein myös joulukuusi, joista toiset tosin ovat muovisia. Lisäksi paikallinen tapa koristella joulukuusi poikkeaa aika merkittävästi suomalaisesta, ja tuntuu siksi vähän vieraalta. Toisaalta peruselementit eli glögin tyyppinen juoma ja piparkakut ovat aivan tuttuja. Suomalainen glögi tosin on parempaa kuin tämä paikallinen versio.

Reppu odotti vielä hostellilla, ja sen haettuani suuntasin ratikalla rautatieasemalle. Ratikkaa vaihdoin koskettavan kommunismin uhrien muistomerkin luona. Pimeässä keinovalaistuina oudot ihmishahmot näyttivät tavallistakin aavemaisemmilta.
