Tänä aamuna oli tukka vähän kipeä. Tilanne lähti käsistä jo alkuillasta, sillä Olomoucin Ylätorilla oli mainio tunnelma, jossa kuumaa juomaa upposi helposti muki toisensa perään. Väkeä oli liikkeellä samoissa määrin kuin Tampereella itsenäisyyspäivänä, mutta erona oli se että nämä olivat tulleet torille koko illaksi. Joululauluja laulettiin, ja lapset pääsivät upeaan puiseen karuselliin. Ja tietysti syötiin. Itse valitsin iltapalakseni valtavan perunapannukakun.

Ja se ilotulitus, se se vasta oli jotakin. Olen minä toki isompiakin paukkuja nähnyt, mutta nyt ilotulituksen paikka oli kaikista vaikuttavin mitä olen nähnyt. Paukkuja amuuttiin nimittäin torin toiselta laidalta kaupungintalon takaa. Osa niistä ylitti kaupungintalon katonharjan vain juuri ja juuri, ja visuaalinen efekti oli aivan mieletön. Muutamasta paukusta lensi palavia osia kaupungintalon torniin, ja mietin vain että eikö yhtään pelota että koko rakennus syttyisi tuleen.

Aamun tuomista tuskista huolimatta onnistuin vääntäytymään yhdentoista junaan. Suuntana oli Praha, mutta matkalla päätin poiketa Pardubicessa, jossa kaikki Prahan junat joka tapauksessa pysähtyvät. Kaupunki tunnetaan Suomessa varmaankin parhaiten jääkiekkoseurastaan, ja kyllähän Pardubice onkin todellinen kiekkokaupunki. Minut Pardubiceen sai kuitenkin maan kauneimmaksi mainittu renessanssityylinen aukio, joka olikin varsin hieno. Mitään muuta nähtävää tässä teollisuuskaupungissa ei muunumuassa ruotsalaisten tykkitulen ansiosta sitten olekaan, joten poikkeaminen jäi vain reilun tunnin mittaiseksi.

Nyt juna kolkkaa taas kohti Prahaa. Onnistuin saamaan perinteisen looshiosaston kokonaan itselleni, joten matka etenee vaakatasossa, mikä on kyllä oikein onnellinen asiantila.