perjantaina, tammikuuta 21, 2011

Ensivaikutelma Istanbulista on äärimmäisen positiivinen. Paljoa en toki ehtinyt tänään nähdä, sillä tulin kaupunkiin vasta iltasella. Hostelli on vanhassa kaupungissa eli Sultanahmetissa, joten lyhyt kävelykierros kulki kaupungin päänähtävyyksien eli Agia Sofian ja Sultaani Ahmedin moskeijan (Sinisen moskeijan) kautta. Ne näyttivät iltavalaistuksessa vaikuttavilta, mutta en malta odottaa samaa kierrosta huomenna päivänvalossa. Muutenkin vanha kaupunki tuntuu todella miellyttävältä. Nyt on turismin osalta hiljaisin aika vuodesta, joten täällä on todella leppoisa ja rauhallinen tunnelma.

Myös illallinen meni nappiin. Valitsin listalta turkkilaisia lampaanlihalla täytettyjä ravioleja jugurtti-minttu kastikkeella, ja se jos mikä oli hyvää. Myös turkkilainen olut maistui. Tyylikkään ravintolan listalla olisi ollut myös 12 euron hintainen Iskender kebab, mikä näytti kyllä jotenkin hauskalta. Täällä se ei ole ensisijaisesti aamuyöllä syötävää pikaruokaa.

Kaupunki tuntuu hyvinkin eurooppalaiselta, mikä ei sikäli olekaan ihme että Euroopassahan se onkin. Vain mainittujen moskeijoiden minareetit viittaavat muuhun. Toisaalta ei tämä ole ainoa eurooppalainen maa, jossa islam on valtauskonto. Tai no ei kai Turkki eurooppalainen maa ihan ole, mutta pääkaupunki sitä kyllä tuntuisi olevan.

Hostellielämään en ehkä kyllästy koskaan. Tänäänkin olen saanut kymmenkunta uutta kaveria. Iltaa istuttiin vähän turhankin pitkään sikäli että huomiselle on suuria suunnitelmia.

keskiviikkona, tammikuuta 19, 2011

Sitä ei oikein tajua, että alle 20 tunnin päästä olen Istanbulissa. Ja sen verran kun sitä tajuaa, vatsanpohjassa on ihan oikeaa matkajännitystä. Sellaista ei olekaan aikoihin ollut, ei ainakaan täällä Euroopassa. Perillä on kolme täyttä päivää aikaa tutustua kaupunkiin, sitten takaisin kotiin. Luulen että tutustuminen jää pintaraapaisuksi. Sääennustetta katsoessa tulee myös mieleen, että sisänähtävyydet voivat olla kova sana. No, saa nähdä.

Toisaalta tällainen lyhyelle matkalle kesken työkiireiden lähteminen on aika helvetillistä. Parina viime yönä olen nukkunut yhteensä alle kahdeksan tuntia, eikä tänä yönäkään taida ihan täydet yöunet tulla, sillä nyt puoliltaöin muunmuassa pakkaaminen on vielä aloittamatta. Palatessa sama meno sitten jatkuu, mutta nyt ei ole sopiva aika miettiä sitä. Työpuhelin ja kasa paperia on kyllä pakko ottaa mukaan, mutta ensimmäinen luultavasti pysyy kiinni kun en ole Suomessa ja jälkimmäiseen ei toivottavasti tarvitse kajota kuin lentokoneessa.

Ehkä suurinta innostusta herättää se, että minulla on perjantai-illalle lippu Beşiktaşin kotipeliin Bucassporia vastaan. Beşiktaşin kannattajat ovat ehkä Euroopan äänekkäimpiä, joten toivottavasti siellä odottaa jonkinlainen spektaakkeli. Bucasspor ei ole ihan kärkipään joukkueita, mutta peli on ensimmäinen sarjapeli yli kuukauden mittaisen talvitauon jälkeen. Toivottavasti kannattajat pitävät tätä vaikkapa jonkinlaisen koreon arvoisena tapahtumana.

Sunnuntaina olisi myös Galatasarayn kotipeli Sivassporia vastaan, mutta siihen ei ole myyty netissä lippuja. Ehkäpä paikanpäältä saa. Tuo lippujen ostaminen oli kyllä melkoinen temppu sekin, sillä lippukaupan sivut ovat vain turkiksi, ja osa turkin kielen erikoismerkeistä tuotti hankaluuksia sähköpostin ja Googlen kääntäjän kanssa. Sivusto oli toki osa isoa kansainvälistä lipunmyyntiketjua, joten sikäli ei hätää ole. Rahat on jo veloitettu luottokortilta, ja ehkäpä joku hostellilla auttaa minua ymmärtämään pitääkö liput hakea lipunmyyntipisteestä kaupungilta vai stadionilta.

Yhden sähköposteista loppukaneetti kääntyi Googlessa näin: "Will thank you for your interest, sorry for a good time."

tiistaina, tammikuuta 18, 2011

Tsekin matkan paluumatkan seikkailu sai tänään päätöksensä, kun Finnair sai käsiteltyä korvaushakemukseni, ja lupasi maksaa koko hakemani summan eli 73,30 euroa. Tai no ilmeisesti tässä saa vielä muutaman päivän odottaa, että rahat ovat tilillä. Mutta ihan mukavaa, että korvaushakemuksen käsittely ei vienyt paljoa yli kuukautta ja että taksimatka satamasta lentoasemalla korvataan nurkumatta.

sunnuntaina, tammikuuta 16, 2011

Laskettelukausikin tuli vihdoin avattua lauantaina. Ei sen näin myöhäksi pitänyt mennä, mutta tekosyitä on näemmä helppo keksiä. No, kyllähän harmaa päivä jolloin on yli 20 astetta pakkasta tietysti onkin vähän ikävä laskettelupäivä.

Vaan nyt oli pakko mennä, sillä keli oli paras mahdollinen. Sen verran kuitenkin oli lähtövaikeuksia aamulla, että ehdin Himokselle vasta iltapäivän puolella. Kolmen tunnin lippu riitti juuri auringonlaskuun asti. Auringonlasku olikin todella hieno, mutta siinä vaiheessa lasku luisti siihen malliin, että en enää pysähtynyt kuvia ottamaan. On se vain hienoa miten tähän aikaan vuodesta aurinko on punaisena taivaanrannassa reippaasti yli tunnin ajan.

Tai itse asiasa minulla kyllä oli kuuden tunnin lippu. On käsittämätöntä että kolmen ja kuuden tunnin lippujen hinnanero on kaksi euroa, kun molemmat liput kuitenkin maksavat yli 30 euroa. Näin on ollut koko sen ajan kun euroa on käyettty, sitä ennen ero taisi olla kymmenen markkaa. Kolmen tunnin lippua ei ole käytännössä mitään järkeä ostaa. Silloin kun liput olivat parinkymmenen euron luokkaa, hinnanero ehkä vielä jossakin tuntui, mutta nyt se on kyllä pelkkää kohinaa.

Polven osalta laskut menivät aivan erinomaisesti. Itse asiassa voi sanoa, että polvi ei vaivannut millään tavalla. Siinä mielessä on kyllä tultu pitkä matka viime kauden aloituksesta. Muuten toki jaloilla oli taas totuttelemista, mutta yhdellä kaakaotauolla siitäkin selvittiin. Ainakin pari laskukertaa täytyy silti saada vielä alle ennen Libanonin isompia mäkiä.

Suurempi ongelma oli se, että yli 20 asteen pakkasessa tuli todella kylmä. Muuten olisin saattanutkin jäädä vielä laskemaan keinovalossa, mutta auringon laskiessa oli niin kylmä, että tuntui että siitä toipuminen vaatisi lähes tunnin tauon. Ja oli sitä paitsi ihan mukava ajaa kotiin ennen kuin tuli aivan pilkkopimeää. Vielä yli tunnin ajon jälkeen kotiin tullessakin oli kylmä, mutta minttukaakaolla ja lämpimällä suihkullahan siitä selviää.

keskiviikkona, tammikuuta 12, 2011

Nyt on ollut hyvä sisäpeliputki päällä. Viime viikolla kävin keskiviikkona ja perjantaina pelaamassa sulkapallon sekä torstaina pelaamassa sählyä. Tällä viikolla on takana tiistain sähly ja tämänpäiväinen sulkapallo. Ja huomenna olisi taas sählyä. Sen verran vain oli viikonloppuna paikat jumissa, että lauantaille ajattelemani laskettelu jäi väliin. Sitä silmällä pitäen ajattelin pitää tämän viikon perjantain taukoa.

Minun täytyy vain saada rutiini päälle, niin käyn kyllä pelaamassa. Ja hyvin mielelläni käynkin. Molemmat lajit ovat todella hauskoja pelata. Silti jos joskus jää käymättä, käy helposti niin että homma taas unohtuu kun on muka niin kiire ettei ehdi. Olen tällä kertaa ottanut itsekurin repsahtamisen pelossa käyttöön myös sosiaalisen median, jotta vertaispaine saisi välttämään repsahdukset.

sunnuntaina, tammikuuta 09, 2011

Se on kumma miten urheilussa kotikaupungin joukkue on aina kotikaupungin joukkue. Amerikkalaisessa jalkapallossa se on Seattle Seahawks, joka pelasi tänään playoff-ottelun viimevuotisen Superbowlin voittanutta New Orleans Saintsia vastaan. En ole edes seurannut joukkuetta tällä kaudella juuri yhtään, mutta kun huomasin pelin tulevan 4 Sportilta ilmaiseksi, pitihän se katsoa. Kun joku Marshawn Lynch, josta en ollut ikinä ennen kuulluutkaan, juoksi pallon yli puolesta kentästä (67 jaardista) maaliin, huomasin yhtäkkiä nousseeni sohvalta ja tanssivani villisti. Kotikaupungin joukkue.

Seattlelaiset ovat hävinneet tällä kaudella enemmän otteluja kuin ovat voittaneet, mutta pääsivät silti playoffeihin kun muut oman konferenssin joukkuet olivat vielä heitäkin surkeampia. Ylivoimaisena pidettyä Saintsia vastaan ei pitänyt olla mitään mahdollisuuksia. Tätä on urheilu.

lauantaina, tammikuuta 08, 2011

Sitä on harmittavan harvoin energiaa käydä ruokakaupassa ostamassa aineksia kunnollisempaan ateriaan, ja vielä harvemmin on energiaa tehdä se ateria. Vaan nyt on ollut ja tänä iltana palkitsin itseni pitkästä, iltakymmeneen jatkuneesta työpäivästä.

Eturuokana oli tuoretta mozzarellaa ja kirsikkatomaatteja. Väliruuaksi tein salaatin, jossa oli salaatinlehtiä, kurkkua, kirsikkatomaatteja, aurinkokuivattuja tomaatteja sekä fetaa. Pääruokana oli Szechuan-tyylisesti maustettua kanaa, kiinalaisia wok-kasviksia ja bambun versoja. Sen kyljessä oli vielä basmatiriisiä ja kreikkalaisia papuja.

Jonkinlaista fuusiotahan tämä oli. Ja hyvää. Jälkiruuaksi maistelen tässä internettailun lomassa jouluksi tekemääni banaanikakkua ja jalluglögiä.

perjantaina, tammikuuta 07, 2011

Viimein saapui paperi tärkeä
Pompin ilmaan kuin vailla järkeä


Georg Otsin sijasta töytään kylläkin lentokoneeseen. Koneen vaihto on kyllä Baltiassa, tosin ei Tallinnassa vaan Riiassa.

Niin, Syyrian viisumi siis saapui. Syyrian menneisyys Ranskan hallitsemana Kansainliiton mandaattialueena näkyy siinä, että tekstit ovat arabian ja englannin lisäksi myös ranskaksi.

Enää ei isompia matkajärjestelyjä olekaan jäljellä, paitisi Hepaatiitti B -rokotusta vielä harkitsen. Lavantautirokotus tulikin otettua jo viime kesän El Salvadorin matkalle. Jokunen hotelli pitää toki vielä myös varata.

keskiviikkona, tammikuuta 05, 2011

Olen taas aloittanut säännöllisen liikunnan harrastamisen. Lajit ovat sähly ja sulkapallo. Ensinmainittua kävin pelaamassa torstaina, ja huomenna olisi tarkoitus jatkaa. Vuoro on minulle hyvin sopivasti illalla klo 21-22. Esimerkiksi kuudelta alkava vuoro lopettaisi useimmiten työpäivän kesken.

Tänään taasen kävin pelaamassa sulkapalloa. Se vuoro on klo 15, mikä sekin toimii hyvin. Työthän siis jatkuvat sulkapallon jälkeen, mutta kahvilasta voi ostaa vaikka sämpylän, onka voimin vielä jaksaa. Myös perjantaisin on vuoro, mutta voi olla että sitä tulee vähemmän käytettyä.

Itse peli sujui sählyn osalta tauon jälkeen mainiosti, mutta sulkapallossa tuli kyllä välillä joka toinen lyönti raamilyöntinä. Kyllä se loppua kohden parani, joten eiköhän tässä taas vauhtiin päästä.

Lisäksi ohjelmaan kuuluu laskettelu ja pienet haikit, mutta niitä ei jotenkin samalla tavalla osaa liikunnaksi laskea. Näissä se pääpointti on ulkoilu.

tiistaina, tammikuuta 04, 2011

Nyt olisi mahdollisuus osallistua kliseiden kliseeseen. Sain nimittäin kutsun Las Vegasissa pidettäviin polttareihin. En kyllä missän nimessä lähtisi ainakaan Suomesta asti varta vasten Las Vegasiin polttareihin, mutta nyt on sikäli helppo kieltäytyä, että olen samaan aikaan lähi-idän matkallani. Eipä sillä, polttarisankari on mainio tyyppi ja olisin Seattlesta saattanutkin reissuun lähteä.