Laskettelukausikin tuli vihdoin avattua lauantaina. Ei sen näin myöhäksi pitänyt mennä, mutta tekosyitä on näemmä helppo keksiä. No, kyllähän harmaa päivä jolloin on yli 20 astetta pakkasta tietysti onkin vähän ikävä laskettelupäivä.

Vaan nyt oli pakko mennä, sillä keli oli paras mahdollinen. Sen verran kuitenkin oli lähtövaikeuksia aamulla, että ehdin Himokselle vasta iltapäivän puolella. Kolmen tunnin lippu riitti juuri auringonlaskuun asti. Auringonlasku olikin todella hieno, mutta siinä vaiheessa lasku luisti siihen malliin, että en enää pysähtynyt kuvia ottamaan. On se vain hienoa miten tähän aikaan vuodesta aurinko on punaisena taivaanrannassa reippaasti yli tunnin ajan.

Tai itse asiasa minulla kyllä oli kuuden tunnin lippu. On käsittämätöntä että kolmen ja kuuden tunnin lippujen hinnanero on kaksi euroa, kun molemmat liput kuitenkin maksavat yli 30 euroa. Näin on ollut koko sen ajan kun euroa on käyettty, sitä ennen ero taisi olla kymmenen markkaa. Kolmen tunnin lippua ei ole käytännössä mitään järkeä ostaa. Silloin kun liput olivat parinkymmenen euron luokkaa, hinnanero ehkä vielä jossakin tuntui, mutta nyt se on kyllä pelkkää kohinaa.

Polven osalta laskut menivät aivan erinomaisesti. Itse asiassa voi sanoa, että polvi ei vaivannut millään tavalla. Siinä mielessä on kyllä tultu pitkä matka viime kauden aloituksesta. Muuten toki jaloilla oli taas totuttelemista, mutta yhdellä kaakaotauolla siitäkin selvittiin. Ainakin pari laskukertaa täytyy silti saada vielä alle ennen Libanonin isompia mäkiä.

Suurempi ongelma oli se, että yli 20 asteen pakkasessa tuli todella kylmä. Muuten olisin saattanutkin jäädä vielä laskemaan keinovalossa, mutta auringon laskiessa oli niin kylmä, että tuntui että siitä toipuminen vaatisi lähes tunnin tauon. Ja oli sitä paitsi ihan mukava ajaa kotiin ennen kuin tuli aivan pilkkopimeää. Vielä yli tunnin ajon jälkeen kotiin tullessakin oli kylmä, mutta minttukaakaolla ja lämpimällä suihkullahan siitä selviää.