lauantaina, joulukuuta 02, 2006

Ovat nämä tšekitkin kyllä hullua kansaa. Myöhään eilen illalla he seisoskelivat hyytävän kylmällä Olomoucin Ylätorilla ikään kuin se olisi ihan normaalia. Joulumarkkinoiden kojuista oli auki lähinnä glögiä ja muita kuumia juomia myyvät kojut, ja juoma todellakin kävi kaupaksi. Itsekin kumosin pari mukillista.

Toki juomaa sai sisätiloissakin. Itse päädyin ensin kellarissa olevaan goottibaariin (en nyt tarkoita niitä mustiin pukeutuvia tyyppejä), jossa oli salin keskellä avotuli, joka toi baariin melkoisen savunhajun. Toinenkin baari oli kellarissa, nyt yliopistokadulla sijaitseva opiskelijabaari, joka oli täynnä varsin boheemin näköistä nuorta porukkaa. Joku oli tuonut kitaran, ja porukka lauloi innoissaan mukana. Kaikki oli tosin tšekiksi, joten en päässyt juuri osallistumaan. Olut oli halpaa ja hyvää (tuoppi Radegastia maksoi noin 70 senttiä) ja tunnelma katossa, joten tuolta ei ihan heti ollut kiire pois.

Nyt tänään päivällä meininki Ylätorilla jatkuu entisellään. Glögin lisäksi kaupaksi käyvät muun muassa perunaletut ja makkarat, sekä tietenkin kaikenlainen jouluinen käsityötavara. Eikä edelleenkään missään näy turistin turistia.

perjantaina, joulukuuta 01, 2006

Ensivaikutelma Olomoucista: täällä todellakin on talvella paljon opiskelijoita. Rautatieasemalla nuorisoa oli aivan tungokseksi asti. Tosin hostellilla sitten selvisi, että täällä on tänään joku paikallinen nuorisoidoli esiintymässä yliopiston palloiluhallissa. Keikka on jo alkanut, joten saapa nähdä millaista täällä on kun tuo porukka vapautuu kaupungille. Pari vuotta sitten kesällä kaupunki oli hyvin rauhallinen, kun suurin osa yliopiston 15000 opiskelijasta oli kotikaupungeissaan.

Edellisestä merkinnästä tuli vielä mieleeni sanoa, että olin oikein ylpeä kun osasin tilata svařené vínoni niin että minua ymmärrettiin heti ensimmäisestä kerrasta. Tuo ř kun ei ole mikään r, vaan enemmän ässää muistuttava äänne, jossa on myös vähän ärrää. Useimmille se on tuttu kuuluisasta säveltäjästä (Antonín Dvořak) tai lukuisista Jiři-nimisistä urheilijoista.
Joulumarkkinat ovat alkaneet Brnon Vapauden aukiolla. Maistoin sen kunniaksi paikallista glögiä, svařené víno, joka kääntyy suomeksi käsittääkseni ihan vain kuumaksi viiniksi. Valitsen kyllä koska tahansa suomalaisen glögin paljon mieluummin. Suosituin myyntiartikkeli näytti olevan bramborák, eli rasvassa tirisevä perunalettu. Se maistuisi kyllä aina, mutta jätin nyt väliin kun ei ole yhtään nälkä.

Päivän aloitin Mendelin puutarhassa käppäilyllä. Ihan kaunis paikka kasvatella, lajitella ja laskeskella herneitä. Myös museo oli oikein hyvin tehty. Minulle kiinnostavin näyttelyesine oli tietysti Mendelin alkuperäinen mikroskooppi. Opin myös, että Mendelin patsas oli poistettu läheiseltä Mendelin aukiolta 50-luvulla. Genetiikka kun ei sopinut silloiseen poliittiseen ilmapiiriin, kuten oppaani asian kauniisti muotoili.

Ehdin myös reissun kolmanteen ja toiseksi viimeiseen UNESCOn maailmanperintökohteeseen. Villa Tugenhadt on kuulemma modernin arkkitehtuurin merkkipaaluja. Kieltämättä siellä oli paljon hienoja ratkaisuja, joita en oikein osaa edes hyvin kuvailla. Oleskelutiloissa kaksi seinää on kokonaan ikkunaa, eikä varsinaisia erillisiä huoneita ole. Pienillä seinillä on kuitenkin onnistuttu luomaan tavallaan yhtenäiseen tilaan erillisiä, tunnelmaltaan ja valaistukseltaan täysin erilaisia osia.

torstaina, marraskuuta 30, 2006

Myöhäisen lounaan päälle tummaa Kozelia, siis suomalaisittain tummaa Velkoa. Voisi sitä huonomminkin mennä. Täällä tämä on aina vieläkin pehmeämpää ja makeapaa kuin Suomessa, ja sopii siksi hyvin jälkiruuaksi.

Velko muuten tarkoittaa isoa. Eli vaikka Suomessa puhutaan sinällään väärin Velkosta, tilaus "yksi Velko" kääntyy aivan perisuomalaiseksi tavaksi tilata olutta.
Tänään tavoitteena oli ehtiä Brnon katedraalille viimeistään kello 11 mennessä. Se on nimittäin ainoa kellonlyömä jolloin kyseisen katedraalin kello soi. Siihen on tietenkin syynsä. Oli nimittäin niin, että 30-vuotisen sodan loppuvaiheissa ruotsalaiset olivat piirittäneet Brnota viikon verran saamatta puolustusta murtumaan. Tästä turhautuneena ruotsalainen kenraali Torstensson ilmoitti, että jos kaupunkia ei ole saatu vallattua klo 12 mennessä, piirityksestä luovuttaisiin. Kellon lähestyessä yhtätoista, puolustus oli murtumaisillaan. Silloin torninvartijalla välähti: hän soitti kelloja klo 12 merkiksi. Torstensson oli sanojensa mittainen mies, ja Brno pelastui. Ilmeisesti suomalaiset Hakkapeliitat eivät olleet mukana taistelussa. Ja tämä suomalainen ehti katedraalin juurelle naureskelemaan ruotsalaisille juuri pari minuuttia ennen kuin kellot alkoivat soida. Pitkään ne sitten soivatkin.

Sen verran tämäkin reissu liittyy työasioihin, että olen nyt modernin genetiikan syntysijoilla. Gregor Mendel oli nimittäin brnolainen munkki, joka teki kuuluisat risteytyskokeensa nimenomaan Brnossa sijaitsevan augustinialaisen luostarin puutarhassa. Organismina hän käytti aivan tavallisia herneitä. Ajattelin huomenna poiketa luostarin museossa.

Olut on tšekeissä edelleen paikallinen tuote. Täälläpäin on tullut juotua paljon Starobrnota. Sitä saa toki myos Prismasta, mutta Prahasta sitä on lähes mahdoton löytää. Muita yleisiä määriläisiä oluita ovat esimerkiksi Litovel ja Bernard, joita niitäkään ei juuri Prahassa näy. Täälläpäin taasen ainakin prahalainen Staropramen on harvinaisuus. Ainoa valtakunnallinen olut on Prazdroj. Se onkin jonkinlainen premium-olut, jota on melkein aina tarjolla, ja joka on yleensä hieman kalliimpaa kuin muut vaihtoehdot (ei toki yleensä yli euroa). Ja sehän on tietenkin myös se maailmalla tunnetuin tšekkiolut.

keskiviikkona, marraskuuta 29, 2006

Nämä Telčin kaltaiset kaupungit ovat kyllä uskomattomia. Noin 6000 asukkaan kaupungissa on valtava keskusaukio, jota reunustaa toinen toistaan upeammat renessanssityyliset rakennukset, jotka rakennettiin näitä edeltäneiden goottirakennusten tilalle vuoden 1530 palon jälkeen. On näitä vastaavia kyllä tullut tässä maassa pari muutakin nähtyä.

Pikkuyllärin aiheutti se, että kaupungin turistitoimisto on juuri tänään, eilen ja huomenna kiinni inventaarion takia. Onneksi majoitus löytyi heti ensimmäisen "zimmer frei" -kyltin luota. Nyt on luksusta: oma kylpyhuone, tv, jääkaappi ja ikkunasta näkymä suoraan keskusaukiolle. Hinta aamiaisen kanssa vajaat 15 euroa.
Kauanpa sitä joutui sinänsä kauniissa Jihlavassa kiertämään ennen kuin löytyi kunnon oluttupa. Nyt on edessä märkä tuoppi Plezeňský Prazdrojta (eli Pilsner Urquellia noin kansainvälisittäin). Mikäs tässä on bussia odotellessa.
Praha jää nyt sitten hetkeksi aikaa. Jihlavan bussi löytyi helposti, ja puolentoista tunnin päästä ollaan perillä. Varsinainen kohde on kuitenkin tänään Telč, jonne on Jihlavasta vielä matkaa tunnin verran, mutta ajattelin nyt kuitenkin käydä pyörähtämässä Jihlavassakin hetken kun bussia pitää joka tapauksessa vaihtaa siellä.

Prahassa varsinaisten nähtävyyksien kiertely jäi vähiin. Kävin katsomassa pari pienempää vähän syrjässä olevaa juttua, jotka ovat aiemmin jääneet väliin. Parhaiten mieleen jäi Franz Kafkan hauta uudella (1890) juutalaisella hautausmaalla. Kyseinen hautausmaa näytti aika huonosti hoidetulta, mutta toisaalta villiintynyt kasvillisuus loi tiettyä tunnelmaa.
Toinen ilta prahalaisessa suosikkibaarissani. Täällä on perinteinen meininki: tuskin ehtii alas istua ja laittaa olutalusen eteensä kun olut on jo tuotu. Kysymyksiä ei tarvita, sillä Prazdroj on ainoa myyntiartikkeli. Tuopissa on myöskin asianmukaisesti vaahtoa kolmanneksen tuopista. Kaadettaessa olut on kuohunut yli, eikä tuoppia ole turhaan kuivattu. Pitkät pöydät ovat täynnä tšekkejä ja meteli on ilman taustamusiikkiakin valtava. Juttuseurasta ei ole pulaa, tosin yhteisistä kielistä on.

Sen verran asiat ovat kuitenkin muuttuneet, että uusi tuoppi tulee nykyisin vasta kun edellinen on lähes tyhjä. Ennen ei tarvinnut oluen pinnan paljon puolta väliä alittaa. Toki uutta olutta ei tarvitse edelleenkään pyytää, vaan se tulee automaattisesti jos ei tilaa laskua ajoissa.

maanantaina, marraskuuta 27, 2006

Vltavassa ui valtava määrä joutsenia. Heh. Ja puissa on, lajista riippuen, joko vihreitä tai keltaisia lehtiä, tai sitten ei lehtiä ollenkaan.