Eipä se ollut aamuherätys tänäänkään helppo. Mutta niin vain auto liikkui jo ennen aamukahdeksaa. Matkaa Archesin kansallispuistoon oli vain viitisen kilometriä, joten vaikka illaksi piti vielä ehtiä takaisin Salt Lake Cityn kautta Seattleen, ehdin viettää puistossa yli kuusi tuntia.

Ensimmäinen pysähdys oli tavan mukaisesti Park Avenuella. Ilmeisesti paikka on saanut nimensä New Yorkin Park Avenuen mukaan. Ainakin punaiset hiekkakivimuurit nousevat laaksoon molemmin puolin kuin pilvenpiirtäjät ikään. Myös Courthouse Towersilla oli pakko pysähtyä. Varsinkin lammasta muistuttava Sheep Rock on herkullinen valokuvattava.

Sen jälkeen maltoinkin sitten ajaa pysähtymättä puiston perälle asti Devil's Gardeniin. Täällä olin viimeksi käynyt kesällä 2006, ja silloin jäi hieman harmittamaan, että Landscape Archilla tuli käytyä vasta iltapäivällä. Silloin nimittäin kaaresta sai otettu kuvia vai vastavaloon, eivätkä ne oikein näyttäneet miltään. Nyt olin ainakin riittävän aikaisin liikkeellä.

Matkallakin oli toki kaikenlaista nähtävää. Tai no lähinnä valtavia punaisia hiekkakivimuodostelmia. Erityisen jänniä ovat pitkulaiset muodostelmat, joita sanotaan eviksi. Käsittämättömän näköisiä.

Mutta itse kaari se vasta käsittämätön onkin. Sillä on pituutta käsittämättömät 88,40 metriä ja se on lisäksi niin ohut, että näyttää siltä että se voi romahtaa koska tahansa. Itse asiasta kaaresta on pudonnutkin vuoden 1991 jälkeen kolme isoa palasta, eikä kaaren alle enää päästetä ihmisiä. Riittävän lähelle kyllä pääsee, ja aamuauringossa kaari oli kyllä upean näköinen. Kyllä oikeanlaisesta auringovalosta on tietenkin etua muutenkin kuin valokuvien kannalta.

Upeinta oli se, että sain olla kaarella aivan yksin. Menomatkalla en tavannut ketään, mutta paluumatkalla vastaan tuli ainakin 50 ihmistä. Se on aika iso määrä kun ajattelee että paluumatka kesti vain 20 minuuttia. Voin vain kuvitella millainen hässäkkä kaarella oli vain hetki minun sieltä poistumisen jälkeen.

Seuraavaksi vuorossa oli käynti Fiery Furnacen alueella. Sinne ei saa mennä ilman erikseen puiston toimistolta ostettava lupaa, paitsi ohjatulle kierrokselle rangerin kanssa. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon, koska aluen on sokkeloinen, eikä siellä ole mitään reittimerkintöjä. Myöskään karttoja ole olemassa. Nyt kun siellä on kerran käynyt, voisi seuraavan kerran mennä toki omatoimisesti.

Toki amerikkalaistyylinen kierros on paikoin hieman tuskallista jaarittelua, mutta kyllä tuon nyt kesti kun alue on niin hieno. Upeita evien muodostamia kanjoneita ja kaikenlaisia nelivetoa vaativia paikkoja. Ja kruununa muutama upea hiekkakivikaari. Erityisesti aivan yhtäkkisesti kulman takaa esiin tuleva Surprise Arch on hieno. Harmi että se on käytännössä aina vastavalossa.

Lopuksi kävin vielä katsomassa lähes tien vieressä olevan Sand Dune Archin. Sinne kävellään kahden evän muosotamassa kanjonissa, jossa oli jotenkin tosi jännä valo. Itse kaari nyt ei niin hieno ole. Ongelmana on erityisesti se, että sen läpi ei näe taivasta. Tässä vaiheessa kello läheni jo kahta, ja koska auto piti palauttaa Salt Lake Cityn lentokentälle seitsemään mennessä, oli syytä poistua puistosta. Yksi pidempi haikki olisi puistossa vielä tekemättä. Saapa nähdä tuleeko siihen vielä joskus tilaisuus.