Ensivaikutelma Roomasta on se, että tämä on aika iso kaupunki. Heti rautatieasemalla huomasi tulleensa suureen maailmaan. Raide 24 tuntui nimittäin olevan jokseenkin keskellä ratapihaa (tämä ei toki ole ihan totta), ja kestikin hetken aikaa ennen kuin pääsin aseman uumenista kaupungin kaduille.

Suuren kaupungin tuntu on täällä muutenkin hyvin erilaista kuin Amerikan suurissa kaupungeissa. Korkeiden talojen sijasta kaupunki vain jatkuu ja jatkuu loputtomana joka suuntaan. Pienen kävelylenkkini varrelle osuivat Trevin suihkulähde sekä Espanjalaiset portaat Piazza di Spagnalla. Kyllä nuo molemmat pakollisen kohteen statuksensa ansaitsevat.

Varsinainen syy pidempään kierrokseen oli kuitenkin hyvään ravintolaan pääseminen. Majapaikkani kun on rautatieaseman lähellä, ja siellä olevissa ravintoloissa ei kuulemma todellakaan kannata syödä. Kun löysin Trevin suihkulähteen lähettyviltä Al Moro -nimisen matkaoppaan suositteleman ravintolan, oli valinta tamperelaiselle selvä. Ja kyllä muuten olikin täysosuma. Alkuruuaksi tuoretta mozarellaa ja tomaatteja öljyssä ja primiksi Carbonara-pastaa. Oli muuten maut kohdallaan ja pasta sen verran täydellisesti al dente, että moni suomalainen olisi varmaankin sanonut sen olevan raakaa. Secondi ja dolce jäivät nyt väliin, mutta espersson sentään otin. Täytyy myöntää, että ruokakulttuuri vaikutti lomakohteen valintaan.

Parasta oli kuitenkin ravintolan tunnelma. Vaikutti siltä, että juuri mikään ei ole muuttunut niinä noin 80 vuotena jona ravintola on paikalla ollut. On vaikea löytää muita sanoja tilaa ja tilannetta kuvaamaan. Muita asiakkaita oli mukava seurata: poskisuudelmia, tyylikkäästi harmaantuvia herroja omissa porukoissaan ja viimeisen päälle tyylikkäitä nuoria pariskuntia. Oli hyvä että itselleni oli sattunut kauluksellinen paita päälle.