Viikonloppu sujui lähes suunnitellulla tavalla. Tosin tänään on satanut koko päivän, ja niinpä en ole käynyt ulkona koko päivänä. Onneksi tuli eilen käytyä pyöräilemässä. Lenkki oli vain kymmenen kilometriä, mutta oli sen verran kova kiire, että poljin sen sitäkin nopeampaan tahtiin. En pitänyt edes yhtä ainutta valokuvaupysähdystä, mikä kyllä johtui kiiren lisäksi siitä, että matkalla ei oikein ollut mitään kuvattavaa. Kanaalinvarren teollisuusalueet eivät ole kovin valokuvauksellisia.

Sinällään ulkona näyttää päivä päivältä mukavammalta ja mukavammalta. Melkein kaikissa puissa on ainakin jonkinlaiset silmut, ja monissa jo aivan suuret lehdetkin. Suomessakin taitaa olla kevät hyvällä mallilla kun palaan sinne, joten taas kerran on sellainen olo, että ilmaston kannalta olen olluttäällä ihan sopivaan aikaan. Tosin parin ensimmäisen viikon kylmät ja kosteat kelit olisin mielelläni vaihtanut Suomen kylmiin ja lumisiin keleihin.

Scandinavian Music Groupin uusi levy Palatkaa Pariisiin oli kuuntelussa vasta nyt sunnnuntai-iltana. Pidän levystä, pidän heti ensikuulemalta. Se on taas aika erilainen edelliseen levyyn verrattuna. Voisin kuvailla eroa niin, että Missä olet Laila? on soinut paljon autossa yksin ja porukalla matkustaessa, mutta Palatkaa Pariisiin soveltuu paremmin kuuneltavaksi iltaisin yksin kotona. Tuntuu siltä, että jokainen SMG:n levy on ollut tunnistettavasti samaa jatkumoa kuin edellinen SMG:n levy, mutta kuitenkin oleellisesti uudenlainen. Ja sen seurauksena ensimmäisellä levyllä Onnelliset kohtaa ja tällä viidennellä ei olekaan enää juuri mitään yhteistä.

Ainoa uuden levyn negatiivinen puoli on, että sillä ei ole mukana livenä suosikikseni tullutta kappaletta Ruotsiin ja takaisin. Toivottavasti se vielä joskus julkaistaan jossain muodossa. Sitä odotellessa pitää tyytyä kuuntelemaan 25.9. Vanhan keikalla pokkarilla kuvaamaani versiota. Kieltämättä tuo kappale ei kyllä olisi sopinutkaan tähän levykokonaisuuteen.