Jalkapallo on ihmeellinen asia. Se nimittäin yhdistää tavalla jota en ole muissa yhteyksissä kokenut. Tänään oli Soundersien vieraspeli jota katsottiin porukalla eräässä pubissa. Olin edellisen kotimatsin yhteydessä hieman vaihtanut mielipiteitä erään englantilaislähtöisen kaverin kanssa, ja meidän mielipiteethän eivät ihan täsmänneet, eikä hommasta jäänyt kovin hyvä maku. Oikein sellainen perus-lad, jonka mielestä kaikki on Englannissa paremmin kuin muualla, varsinkin jalkapalloon liittyen. Käytiin sitten matsin aikana tätä vähän läpi ja todettiin että "we both love football and that's all that matters in the end". Keskustelun aikana Sounders teki 0-2 maalin, ja hyppäsimme toistemme kaulaan ja hypittiin siinä puoli minuuttia toisiimme tarrautuneena. Valtavaa. Muutenkin kaikki hyppivät toistensa kauloihin kiinni ihan samalla tavalla kuin pelaajat kentällä.

Soundersin kausi on alkanut uskomattomasti. Kolme matsia, kolme voittoa, seitsemän maalia, ei yhtään omiin. Ja meidän piti olla uusi laajennusjoukkue, joka häviää useimmat pelinsä.

Tunnelmia vaikka näistä: We're So Good It's Ubelievable ja Take 'Em All. Ja jos nyt oikein kiinnostaa, noiden Youtube-linkkien kautta löytyy paljon muutaman viime viikon aikana kuvattua materiaalia. Varsinkin stadionilla kuvatuissa vain on se ongelma, että kun kuvaaja on katsomon keskellä, kuvaajan lähellä olevien äänet kuuluvat turhan hyvin. Ei meistä kukaan nimittäin varsinaisesti laulaa osaa.