Huomasin että tänään on merkkipäivä vasta kun sain ensimmäiset onnittelut Suomesta. Ja täytän sentään tasavuosia. Näin kun olen kaukana kotoa en oikein osaa mitenkään juhlistaa syntymäpäivää, ja näitä USA:ssa vietettyjä syntymäpäiviähän on nyt ollut jo kolme peräkkäin. Viime vuonna olin automatkalla jossakin päin Teksasia, enkä silloinkaan muistanut syntymäpäivää ennen onnittelujen saapumista. Toissa vuonna kun minulla oli myös tasavuosijuhla olin Seattlessa ja juhliminen jäi siihen että töiden jälkeen join muutaman suomalaisen tutun kanssa shotin salmiakkikoskenkorvaa. Toisaalta ihan vain se, että olen taas jalkeilla oli tänään ihan tarpeeksi juhlaa. Ja söin minä sekä lounaan että illallisen ravintolassa – ja sehän se on perinteisesti suomalaisille juhlien juhla kun oikein ravintolaan mennään.

Seattle osoitti taas huumorintajuaan. Lähdin nimittäin puolilta päivin keskustaan jonkinlaisessa tihkusateessa harmaan taivaan alla; sellaisen joka Suomessa ei muuksi muutu muutamaan päivään – tai viikkoon. Keskustaan päästessä sade oli muuttunut rankkasateeksi, mutta hetken aikaa kauppahallissa kierreltyämme huomasimme auringon paistavan siniseltä taivaalta. Mukana oli ensimmäistä päiväänsä Seattlessa viettävä, joten päätettiin kävellä Pioneer Squarelle vanhoja tiilirakennuksia katselemaan. Sinne käveltiin auringonpaisteessa, mutta takaisin saatiin sinnitellä rankkasateessa ja sateenvarjot auki repivässä tuulessa. Lounastauon jälkeen olikin sitten taas tarjolla upeaa auringonpaistetta ja sinistä taivasta. Ei Suomessa sää koskaan vaihtele edestakaisin tuolla tavalla. Onneksi olen jo saanut palautettua mieleeni sen opin, että Seattlessa oikea varustus on lämmin, monikerroksinen ja vedenpitävä.