Ensimmäiset kaksi täyttä päivää Seattlessa ovat olleet varsin kiireisiä. Itse asiassa niin kiireisiä, että en toistaiseksi ole ehtinyt edes ruokakauppaan. Jääkaapissa on pelkkä vesikannu.
Perjantaiaamu alkoi vuokraisännän tapaamisella. Olen ollut hänen omistamissaan asunnoissa kahdella aiemmallakin Seattlen reissulla, mutta tätä ennen emme olleet edes tavanneet. Asunnon avaimet olen joka kerta saanut ovimaton alta ja sinne ne on myös lähtiessä jätetty, joten avainten takia ei ole tarvinnut tavata. Vuokranmaksu taasen on aiemmilla kerroilla hoitunut lähettämällä shekki postitse, vaikka mies on aina aluksi puhunut tulevansa käymään. Lopulta hän on vain sitten kuitenkin ollut niin kiireinen, että ei vain ole ehtinyt.
Asun nyt itse asiassa samassa rakennuksessa kuin jossa asuin ensimmäisellä Seattlen vierailullani liki kolme vuotta sitten. Täytyy myöntää, että asunto on vielä pienempi ja nuhjuisempi kuin mitä osasin muistaa. No, ei tuo juuri haittaa, koska en minä juurikaan kotona aikaa kuitenkaan vietä. Ainoa oikea puute on se, että sänky on hieman lyhyt. Kyllä sen kanssa toimeen tulee, mutta jos olisin vain kymmenenkin senttiä pidempi, se olisi jo oikeasti hankala. Ja minä en ole mitenkään erityisen pitkä.
Vuokran maksettuani kävelin työpaikalle. Kiersin tapaamassa ne ihmiset joiden kanssa töitä teen, mutta jetlagin takia tietokoneella ei kerta kaikkiaan voinut tehdä mitään keskittymistä vaativaa. Niinpä päätin lähteä polkupyöräostoksille. Kieltämättä päätökseen vaikutti sekin, että ulkona oli kerrassaan upea aurinkoinen päivä. Bussin ikkunasta ihailin sekä Kaskadeja että Olympian vuoria. Varsinkin Kaskadeja katsellessani ihmettelin, miten ne näyttivät niin paljon hienommilta kuin olin muistanut.
Pyöräostokset tehtyäni päivä alkoikin jo kääntyä iltaan. Olin sopinut, että tapaan erään kaverini hänen työpaikallaan keskustassa, josta sitten lähdettäisiin viettämään iltaa läheiseen pubiin. Ennen sitä pääsin kaverini työpaikalle jonnekin noin 20. kerrokseen. Tämän käynnin ainoa tarkoitus oli se, että pääsin valokuvaamaan ulkoterassilta, josta olikin taas vähän uudenlaisia seattlenäkymiä. Mount Bakerkin näkyi, mutta se tarttui kameran kennolle aika huonosti. Pubissa menkin sitten lopulta liki puoleen yöhön, mitä pidän aika hyvänä suorituksena ottaen huomioon miten paljon minua oli jo iltapäivällä väsyttänyt.
Tänään onkin sitten ollut ihan toisenlainen ilma: synkkää, harmaata ja erittäin kylmää. Jo aamulla satoi rakeita, mutta nyt illansuussa taivaalta tuli valkoista tavaraa siinä määrin, että se värjäsi paikoin maankin valkoiseksi. Tämä olikin ensimmäinen kerta kuin näin moisen ihmeen Seattlessa. Minun päiväni tosin meni sisätiloissa. Toistakymmentä miestä askarteli 11 metriä leveän ja 8 metriä korkean viestibannerin kanssa lähes seitsemän tuntia. Hetki siinä menee kun leikataan ja kiinnitetään 24 reilun metrin korkuista ja 5 kahden metrin korkuista kirjainta. Kuvia tästä voi nähdä vajaan kahden viikon päästä torstaina.
Perjantaiaamu alkoi vuokraisännän tapaamisella. Olen ollut hänen omistamissaan asunnoissa kahdella aiemmallakin Seattlen reissulla, mutta tätä ennen emme olleet edes tavanneet. Asunnon avaimet olen joka kerta saanut ovimaton alta ja sinne ne on myös lähtiessä jätetty, joten avainten takia ei ole tarvinnut tavata. Vuokranmaksu taasen on aiemmilla kerroilla hoitunut lähettämällä shekki postitse, vaikka mies on aina aluksi puhunut tulevansa käymään. Lopulta hän on vain sitten kuitenkin ollut niin kiireinen, että ei vain ole ehtinyt.
Asun nyt itse asiassa samassa rakennuksessa kuin jossa asuin ensimmäisellä Seattlen vierailullani liki kolme vuotta sitten. Täytyy myöntää, että asunto on vielä pienempi ja nuhjuisempi kuin mitä osasin muistaa. No, ei tuo juuri haittaa, koska en minä juurikaan kotona aikaa kuitenkaan vietä. Ainoa oikea puute on se, että sänky on hieman lyhyt. Kyllä sen kanssa toimeen tulee, mutta jos olisin vain kymmenenkin senttiä pidempi, se olisi jo oikeasti hankala. Ja minä en ole mitenkään erityisen pitkä.
Vuokran maksettuani kävelin työpaikalle. Kiersin tapaamassa ne ihmiset joiden kanssa töitä teen, mutta jetlagin takia tietokoneella ei kerta kaikkiaan voinut tehdä mitään keskittymistä vaativaa. Niinpä päätin lähteä polkupyöräostoksille. Kieltämättä päätökseen vaikutti sekin, että ulkona oli kerrassaan upea aurinkoinen päivä. Bussin ikkunasta ihailin sekä Kaskadeja että Olympian vuoria. Varsinkin Kaskadeja katsellessani ihmettelin, miten ne näyttivät niin paljon hienommilta kuin olin muistanut.
Pyöräostokset tehtyäni päivä alkoikin jo kääntyä iltaan. Olin sopinut, että tapaan erään kaverini hänen työpaikallaan keskustassa, josta sitten lähdettäisiin viettämään iltaa läheiseen pubiin. Ennen sitä pääsin kaverini työpaikalle jonnekin noin 20. kerrokseen. Tämän käynnin ainoa tarkoitus oli se, että pääsin valokuvaamaan ulkoterassilta, josta olikin taas vähän uudenlaisia seattlenäkymiä. Mount Bakerkin näkyi, mutta se tarttui kameran kennolle aika huonosti. Pubissa menkin sitten lopulta liki puoleen yöhön, mitä pidän aika hyvänä suorituksena ottaen huomioon miten paljon minua oli jo iltapäivällä väsyttänyt.
Tänään onkin sitten ollut ihan toisenlainen ilma: synkkää, harmaata ja erittäin kylmää. Jo aamulla satoi rakeita, mutta nyt illansuussa taivaalta tuli valkoista tavaraa siinä määrin, että se värjäsi paikoin maankin valkoiseksi. Tämä olikin ensimmäinen kerta kuin näin moisen ihmeen Seattlessa. Minun päiväni tosin meni sisätiloissa. Toistakymmentä miestä askarteli 11 metriä leveän ja 8 metriä korkean viestibannerin kanssa lähes seitsemän tuntia. Hetki siinä menee kun leikataan ja kiinnitetään 24 reilun metrin korkuista ja 5 kahden metrin korkuista kirjainta. Kuvia tästä voi nähdä vajaan kahden viikon päästä torstaina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti