Olipa mukava viikonloppu. Se alkoi ja päättyi kummipojan seurassa, ja välissä kävin Helsingissä, jossa tapasin useitakin ystäviäni. Syy (tai teksyy) Helsingin reissulle oli Maija Vilkkumaan keikka Tavastialla. Tykkäsin kovasti. Etenkin Ai kuinka valo sattuu oli aivan uskomattoman hieno. Niin se on kyllä levylläkin.

Valot olivat taas kerran upeat, ja se näkyy myös valokuvissa. Minua hieman huvitti, kun takanani ollut pariskunta ihasteli valokuviani aina kun niitä kuvasin. Nainen jopa pyysi saada nähdä niitä. Enhän minä mitään muuta tehnyt kuin räiskin menemään. On kyllä hienoa, että keikkapaikoilla on nykyisin panostettu valoihin ja että varsinkin isommat bändit osaavat niitä nykyisin hyödyntääkin.

Keikan ehkä hauskin hetki koitti viisi minuuttia yli puolen yön, kun Maija totesi 35-vuotispäivänsä juuri koittaneen. Eturivin tytöt olivat jättäneen Maijalle onnittelukortin, ja lisäksi bändi oli käynyt juuri ennen keikkaa ostamassa Maijalle lahjaksi Led Zeppelin -pinssin, jota Maija kovasti ihasteli. Enemmän otettu Maija tuntui olevan kuitenkin yleisön spontaanisti laulamasta Paljon onnea vaan -onnittelusta.