Ensimmäinen päivä Seattlessa kääntyy iltaan. Kuulemma tänään on ollut ensimmäinen aurinkoinen päivä pariin viikkoon. Tämä saattaa olla sellainen ylimalkainen perusseattlelainen kommentti, joka tarkoittaa lähinnä sitä, että viime aikoina on sadellut. Mutta kyllä tuo voi olla oikeasti tottakin. Harmi vain, että täälläkin tulee pimeä melko aikaisin. Katselin neljän jälkeen ikkunasta ulos ja totesin että hämärää on. Päivä ei ole täällä niin paljon Tamperetta pidempi kuin luulisi.

Kuvat on otettu aamulla matkalla kotiovelta bussipysäkille. Ensimmäinen kuva on kotitalon terassilta. Siitä tarkkasilmäisimmät löytävät Space Needlen jopa suurentamatta kuvaa. Toinen kuva on otettu kotikadulta, ja se edustaa hyvin perusamerikkaa: etualalla miten sattuu vinksallaan olevia sähköjohtoja ja taustalla pilvenpiirtäjiä. Kolmas kuva on sitten korttelin päästä bussipysäkin luota. Sen valitsin kun siinä nyt vain on värit jotenkin tosi kohdallaan.

Siinä mielessä tänne olikin mukava tulla juuri nyt, että syksy ei ole täällä ihan niin pitkällä kuin kotona. Puissa on vielä paljon värikkäitä lehtiä, ja lämpötilat ovat kymmenisen astetta korkeammat. Sekin luo syksyn tunnelmaa, että täällä maahan pudonneita lehtiä ei siivota samalla innolla kuin Suomessa, ja tänä aamunakin sai paikoin lähes kahlata bussipysäkille.

Toisaalta täällä kyllä todennäköisesti sataa enemmän kuin Tampereella. No, kyllä sekin tavallaan luo juuri sitä syksyn tunnelmaa.

Vielä eilen siis jätin polkypyörän työpaikalle, sillä tuntui siltä, että jet lagissa pyöräily ei välttämättä olisi kovin turvallista. Tänään ajattelin kuitenkin ottaa pyörän käyttöön. Työmatka on tällä kertaa vain puolitoista kilometriä, ja sekin melkein kokonaan pyörätietä pitkin, joten eipä paljon paremmin voisi sen suhteen mennä. Toisaalta bussejakin menee noin kymmenen minuutin välein, joten eipä tuo pyörä edes olisi välttämätön.