Road trip on alkanut. Eilen lennettiin illaksi Houstoniin, ja tänään on ajettu ensimmäiset 378 mailia (608 km). Yötä ollaan Del Riossa aivan Meksikon rajan pinnassa. Täällä liikkuu muuten käsittämätön määrä poliiseja, ja rajan pinnassa on melkoisesti lentoliikennettä.

Teksas on ollut aivan muistojen mukainen. Tiet ovat leveitä ja autot suuria. Maisemissa ei ole ollut hurraamista, mutta huomenna pitäisi niiden parantua. Muuten olen tykännyt. Aamulla fiilisteltiin muutama tunti tutuilla paikoilla Houstonissa, syötiin erinomaisessa ja kovin kaipaamassani tapas-ravintolassa ja käytiin ostamassa eväitä. Supermarketissa meinasikin itku tulla: täällä on ruuan hinta noin puolet Washingtonin hinnoista. En käsitä miten näin voi olla, mutta niin vain on. Ja tarjoukset ovat uskomattomia: muun muassa 15 mandariinia yhdellä dollarilla.

Matkalla pysähdyttiin vielä San Antoniossa, sielläkin tuttuja paikkoja fiilistelemään. Tapasten jäljiltä ei ollut vielä nälkä, joten tyydyimme vain käväisemään Alamossa ja Riverwalkilla. Alamo on Amerikassa tärkeä nähtävyys, amerikkalaisen urhoollisuuden symboli, muttei sitä kyllä taideta juuri Euroopassa tuntea.

Päivän kohokohta oli kuitenkin aidot oikeat Fajitakset ravintolassa, jossa ei taida turisteja usein näkyä. Hymy oli kyllä leveä kun sihisevä pannu tuotiin pöytään. Poistuessamme kyselivät miten ihmeessä olimme paikan löytäneet, se kun oli keskellä Del Rion hienompaa asuinaluetta, kaukana motelli- ja pikaruokalastripiltä. Mainitsin tunnetun matkaopaskirjan (jonka viimeisin Teksasin opas on kohta kymmenen vuotta vanha), enkä ole ihan varma sainko selitettyä mistä on kyse.