maanantaina, huhtikuuta 12, 2010

Aamuherätys oli vaikea. Tosi vaikea. Vääntäydyin kuitenkin väkisin ylös niin että jo klo 10 minulla oli sukset jalassa. Laskettelukeskukseksi valitsin lukuisista vaihtoehdoista Altan. Hyvä valinta.

Altan erikoisuus on se, että siellä on yhä edelleen lumilaudat kiellettyjä. On niitä muitakin vielä muutama, mutta nimenomaan vain muutama. Ei minulla mitään sinänsä lautailijoita vastaan ole, mutta kyllä minä vain nautin laskea niin että kaikkien muiden laskijoiden liikkeet olivat ennustettavissa.

Utahin kuuluisa lumikin oli lämpimästä kevätpäivästä huolimatta loistavaa ja rinteet mahtavan tasaisia. Jotkut sanovat että möykkyisyys ja kumpareet ovat lauttaansa laahaavien osaamattomien lautailijoiden aiheuttamia. Tiedä häntä, mutta tänään siis sekä lautailijat että kumpareet loistivat poissaolollaan.

Tosin voihan se olla että Utahin loistava kuiva lumi ei vain paakkuunnu. Ero Whistlerin ja Washingtonin keväällä karseaan loskaan oli valtava. Laskupäivä olikin aivan loistava, kirkkaasti kauden paras. Se saattoi olla myös kauden viimeinen, mikä on vähän sääli, sillä tuntui siltä että kroppa oli tänään ensimmäistä kertaa täydessä laskuterässä. No, ehkä Himos on vielä toukokuun alussa auki. Washingtonin kevätloskaan en kyllä aio mennä.

Laskupäivän päälle ajoin, hullu kun olen, Moabiin reilun neljän tunnin päähän. Lumiset maisemat vaihtuivat kuumaan aavikkoon. Vielä nytkin iltayhdeltätoista ulkona on 23 astetta lämpöä.

Puolimatkan jaloittelupaikaksi osui Helper, Utah. Pikkukaupunki kukoisti satakunta vuotta sitten läheisen hiilikaivoksen ansiosta, mutta nyt keskusta on aika surullinen paikka. Suurin osa rakennuksista on tyhjillään ja moni tosi huonossa kunnossakin. Vanhojen kauppojen ja ravintoloiden kyltit ovat monin paikoin tallella, ja niiden tyylistä päätellen tämä kaupungin surkea jama on jatkunut vuosikymmeniä. Kyllä siellä silti edelleen asutaan ja keskustan ainoa ruokapaikka näytti olevan täynnä ihmisiä.

Illan päätteeksi ehdin vielä Moabissa iltapalalle paikalliseen panimoon. Juomaksi valitsin humalaiseksi kehutun Pale Alen. Eikä kehuttu turhaan. Olen hyvin vaikuttunut siitä, miten Utahissa osataan tehdä erittäin maukkaita oluita neljän prosentin alkoholipitoisuusrajasta huolimatta. Se on nimittäin oikeasti erittäin haastavaa. Tuo rajahan tosin koskee vain hanaoluita. Pulloissa ei ole rajoituksia. Tai on sikäli että ruokakaupassa raja on tuo neljä prosenttia, mutta viinakaupasta ja ravintoloista saa pullosta vahvempaakin olutta. Erityiseksi suosikikseni nousi Hop Rising Double IPA jossa oli humalaista makua älyttömästi ja sitä toisenlaista humalapotentiaalia tasan yhdeksän prosentin verran.

lauantaina, huhtikuuta 10, 2010

Päivän ensimmäinen tehtävä oli hankkia juhlatarvikkeita myyvästä kaupasta kertakäyttöisiä sinisiä ja vihreitä kolmekymmentä metriä pitkiä pöytäliinoja. Pöytiä näillä ei toki peitetä, vaan niillä on tarkoitus saada vähän väriä katsomoon illalla.

Sen jälkeen olikin sitten hetki aikaa käydä kaupungilla, ja niinpä kävin taas kerran temppelin alueella. Uusi laajakulmaisempi kamerani pääsi kyllä siellä oikeuksiinsa. Alue on jotenkin tunnelmaltaan jännä. Kaikin puolin positiivinen pohjavire, mutta silti sitä toki toivoo ettei kukaan tulisi juttelemaan. Tällä kertaa ei tullut.

Nyt odotan bussipysäkillä paikallisbussia. Kolmen kilometrin matka baariin ei houkuttele kävelmään, ei varsinkaan kun täällä on nyt aika kuuma, ja päällä on lämmintä vaatetta iltaa varten. Tähän aikaan vuodesta tällä on valtava ero päivä- ja yölämpötilojen välillä.
Tänään ehdin pitää viisituntisen työpäivän ennen lentokentälle lähtemistä. Suuntana oli siis Salt Lake City, mikä tarkoitti lentämistä Kaskadien tulivuorten ohitse. Tällä kertaa Mount Rainier oli niin lähellä, että tuntui siltä, että jos huipulla olisi ollut ihmisiä, heille olisi voinut heiluttaa. Uskomaton näky.

Myös perillä oli hienoja lentokonenäkymiä. Näin talvella lumihuippujen ympäröimä Salt Lake Valley on melkoisen upea. Näiden näkymien innostamana ajoinkin lähes suoraan lentokentältä osavaltion parlamenttitalolle valokuvaamaan vuoria ja auringonlaskua. Parlamenttitalo kun on juuri sopivalla mäellä. Ja kyllähän myös itse parlamentista sai aika hienoja kuvia.

Ilta menikin sitten baarissa noin viidenkymmenen seattlelaisen kaverini kanssa. Mainiota. Samalla muistin miksi pidän Utahista aivan valtavasti. Sen lisäksi että täällä on aivan huippumahdollisuudet kaikenlaisiin ulkoilma-aktiviteetteihin, täältä saa aivan loistavaa meksikolaista ruokaa ja mainioita paikallisia pienpanimo-oluita.

perjantaina, huhtikuuta 09, 2010

Minulla on tänä vuonna edessä aivan poikkeuksellinen määrä matkoja. Kaikki ovat pidennetyn viikonlopun tai ainakin alle viikon mittaisia. Osa matkoista on työmatkoja, mutta suurin osa lomamatkoja. Kyllä sitä on töitäkin sitten noiden eteen tehty, varsinkin täällä Seattlessa, jossa moni työpäivä on ollut neljätoistatuntinen.

Huomenna lähden Utahiin. Lauantaina siellä pelataa Real Salt Laken ja Soundersin välinen peli Salt Lake Cityssä, sunnuntaina laskettelen Altassa, ja maanantaina haikkaan Arches National Parkissa ennen kuin lennän iltamyöhällä takaisin Seattleen.

Lisäksi huhtikuussa on edessä vielä matka New Mexicon osavaltioon. Sitä varten ei tarvitse edes pitää lomaa, vaan teen aivan pikaisen viikonloppupyrähdyksen.

Toukokuun alussa menen pariksi päiväksi Bostoniin. Lisäksi toukokuussa on kolmen päivän reissu Dubrovnikiin ja sekä kolmen päivän reissu Bremeniin ja Hampuriin.

Kesäkuussa käyn Luxemburgissa ja Trierissä Saksassa. Lisäksi yksi viikonloppu menee Kaunasissa ja Vilnassa.

Sitten ei olekaan seuraava matka ennen kuin lokakuussa, vajaa viikko Edinburghissa. Tosin elokuussa on aikomus käydä jossakin Väli-Amerikassa tai Karibialla. Matkakohde arvotaan (kirjaimellisesti) kesäkuussa. Tosin jos tulee huono arpa, matka voi peruuntua.

Niin ja onhan sitä tänä vuonna jo matkoja tehtykin: Riikaan ja Vilnaan, Tallinnaan ja Riikaan sekä Whistleriin.

Tuossa on yksitoista reissua. Olen kävelevä ekokatastrofi.
Harvoinpa sitä tulee käytyä leijakaupassa.

keskiviikkona, huhtikuuta 07, 2010

Ostaisitko käytetyn auton tältä kauppiaalta?

tiistaina, huhtikuuta 06, 2010

Kai se on sitten merkki siitä että on päässyt piireihin kun Facebook ehdottaa jatkuvasti että pyytäisin erään Hollywood-tähden kaverikseni. Olen minä häntä kerran kätellyt ja useasti tervehtinyt, mutta jos ei nyt kuitenkaan.

maanantaina, huhtikuuta 05, 2010

Viikonloppu oli aika kaksijakoinen.

Lauantaina kaikki keskittyi yhden jalkapallo-ottelun ympärille. No, ehdin minä sentään pestä pyykkiä ja laittaa ruokaa aamupäivällä, mutta siinä kaikki. Lähdin keskustan vakibaariimme jo kahden aikaan. Peli oli puoli kahdeksalta, ja jälkipeleistä kotiuduin joskus puolenyön jälkeen. Kunto on kyllä näissä hommissa kovilla. Lisäksi tällä kertaa hävittiin 0-1 New Yorkin limonaadipojille, mikä veti mielen pelin jälkeen yllättävänkin matalaksi.

Tänään sunnuntaina olen sitä vastoin vain tehnyt töitä. No, ehkä sitä pikkuisen on tullut nettielämääkin vietettyä, ja laitoin minä vielä lisää ruokaakin. Nyt on ensi viikoksi kaksi lounasvaihtoehtoa. Aivan työpaikan läheiset lounasvaihtoehdot alkoivatkin jo kyllästyttää, ja kauemmaksi Fremontiin ei viitsi kävellä kuin korkeintaan kerran viikossa. Nimittäin kun edestakaiseen kävelyyn menee 20 minuuttia, lounaasta ei oikein tahdo selvitä alle tunnissa.

lauantaina, huhtikuuta 03, 2010

USA:n terveydenhuoltouudistuksesta käytävää keskustelua seuratessa ei oikein tiedä itkiskö vain nauraisiko. Juuri äsken Fox Newsillä haastateltava kertoi seuraavasti:

"The new health care bill is medical malpractice, because the government does not have a license to practice medicine."

Ja "toimittaja" vain jatkoi seuraavaan kysymykseen ilmekään värähtämättä.