torstaina, marraskuuta 06, 2008

Vakuutusyhtiö ilmoitti tänään kirjeitse, että se maksaa polvivammaani liittyviä kustannuksia korkeintaan 8500 euron edestä. Näillä näkymin tuo riittää mainiosti, ei siinä mitään. Olisi tässä kuitenkin aika ikävä olla, jos tuo olisi ainoa turva mitä on. Ja niinhän se olisikin, jos Suomessa olisi samanlainen pelkkiin yksityisiin vakuutuksiin perustuva järjestelmä kuin USA:ssa on. Vaikka kokemukseni julkisesta terveydenhoidosta eivät tämän polvivamman yhteydessä olleet kovinkaan hyviä, on kuitenkin hienoa tietää, että vaikka tapahtuisi mitä, minulla on paikka jossa saan polveni hoidettua kuntoon menettämättä kaikkia säästöjäni.

keskiviikkona, marraskuuta 05, 2008

USA presidentinvaalien äänijakaumia on mielenkiintoista katsoa piirikunnittain. Erityisen mielenkiintoista on katsoa niitä osavaltioita, joita olen ajellut ristiin rastiin. Millä tahansa uutispalvelulla on kartta, josta näitä voi katsoa. Itse olen käyttänyt MSNBC:n sovellusta.

Entisistä kotiosavaltioista voisi sanoa tarkemminkin. Washingtonissa Kaskadien länsipuoleiset piirikunnat ovat äänestäneet Obamaa ja itäpuoleiset McCainia. Poikkeuksia ovat pari Spokanea ympäröivää piirikuntaa. Spokane on itäisen Washingtonin suuri kaupunki, suunnilleen Tampereen kokoinen. Seattlen ympäristössä eli Kingin piirikunnassa Obama sai 72 prosenttia äänistä.

Teksasissa maantieteellinen jakauma on mielenkiintoinen. Melkein kaikki Meksikon rajan pinnassa olevat piirikunnat ovat äänestäneet Obamaa suurella äänienemmistöllä. Löysin parikin piirikuntaa, joissa Obama keräsi 84 prosenttia äänistä. Lisäksi kaikki isot kaupungit, Houston, Dallas, Austin ja San Antonio, ovat yksittäisissä Obaman voittamissa piirikunnissa. Entisessä kotikaupungissani Houstonissa kisa oli toki tiukka, 51 prosenttia Obamalle. Tämä on taatusti vain sattuma, mutta tästä muistui heti mieleeni, että vuoden 2000 väestönlaskennnassa kaupungin asukkaista 49 prosenttia oli valkoisia.

Washington DC toki on USA:n mustimpia kaupunkeja, mutta silti siellä vaalitulos on veretseisauttava: 93 prosenttia äänistä Obamalle.
NBC kertoi juuri, että Barack Obamasta tulee USA:n 44. presidentti. Pian saman voinee todeta FOX Newsin sivuilta. Sitten kaikki on varmaa.

Olin siis oikeassa: peli oli selvä jo Pensylvanian tuloksen tullessa. Aivan varma asiasta saattoi olla kun Ohion tulos saatiin, mutta se tapahtui parin tunnin yöunieni aikana.

Kylläpä nyt tuntuu hyvältä.
Jokohan se olisi sitten siinä? Pensylvania Obamalle. McCain ei tästä toivu. Eihän?

tiistaina, marraskuuta 04, 2008

Kaikkialla tuntuu olevan vahvasti sellainen tunnelma, että Barack Obama on voittamassa USA:n presidentinvaalit selvällä marginaalilla. Tämän käsityksen saan sekä medioita seuraamalla että amerikkalaisien kavereideni kommenteista. Jos Obama ei yllättäen voitakaan, on vaikea edes kuvitella millaisissa tunnelmissa huomista aletaan elää. Voi olla että siinä tapauksessa Amerikan nuorison poliittinen apatia saavuttaa aivan uudenlaiset mittasuhteet.

Sain juuri selville, miksi USA:ssa äänestetään aina marraskuisena tiistaina. Ensinnäkin marraskuu tulee siitä, että äänestyksen on syytä olla vasta sadonkorjuukiireiden jälkeen, jotta mahdollisimman moni voi äänestää. Päivä ei ole nykypäivän näkökulmasta sopivin sunnuntai siksi, että sunnuntaisin käydään kirkossa, ja 1800-luvun maalaisyhteiskunnassa kirkossa käynti oli koko päivän kestävä operaatio. Tiistaihin päädyttiin sillä perusteella, että siten on koko maanantai aikaa matkustaa äänestyspaikoille.

Tällaiselle historian painolastille on tietysti helppo nauraa, mutta kyllähän Suomessakin on ainakin koulujen lomat ja päivittäinen alkamisaika edelleen asetettu jo menneen maatalousyhteiskunnan tarpeiden mukaisesti.

maanantaina, marraskuuta 03, 2008

Nastarenkaiden narskuva ääni kertoo talven tulosta. Kävin tänä aamuna vaihdattamassa kotimaiset nastarenkaat alle, ja rengasliikkeen pihasta ajaessa tuo narskuva ääni toi kummallisen hyvänolontunteen. Pidän talvesta oikein kovastikin. Toivottavasti saadaan tänä vuonna sitä luntakin.

sunnuntaina, marraskuuta 02, 2008

Polvivamma onkin sitten vähän pahempi kuin mitä aluksi luultiin. Magneettikuvasta nimittäin paljastui, että eturistisiteeni on poikki. Edessä on polvileikkaus ja kuukausien mittainen kuntoutus. En aio kirjoittaa tästä asiasta juurikaan tähän blogiin, koska tämä ei ole mikään teemablogi. Sen sijaan halukkaat voivat seurata paranemistani erillisestä Polviblogistani. Sanomattakin on selvää, että mieli oli perjantaisen diagnoosin jälkeen aika maassa. Nyt tilanteen alkaa hyväksyä, koska on vain pakko. Ei voi kuin toivoa polviblogille lyhyttä ikää.

Normaalia elämää tilanne ei toki haittaa. En ole sairaslomalla, pystyn ainakin leikkaukseen asti kävelemään ilman tukea ja tietenkin myös auton ajaminen sujuu. Eilen olin päivällä sukuloimassa yhdessä siskon perheen kanssa ja illalla halloween-bileissä nilkuttavaksi Batmaniksi pukeutuneena. Tänään tapasin parhaita ystäviäni etelässä reilun tunnin automatkan päässä. Eipä ole siis edes ollut aikaa vaipua masennukseen.

Matkailun osalta täytyy ilmeisesti seuraavina kuukausina keskittyä kaupunkimatkailuun. Hyvä että olen Euroopassa.

Polviblogiin kirjoitin tarinaa, jossa olin ensin tekemisissä julkisen ja sitten yksityisen terveydenhoidon parissa. Kävi hyvin selväksi, että Suomessa (tai ainakaan Tampereella) julkisen terveydenhoidon resurssit eivät riitä asianmukaisen hoidon antamiseen tällaisissa polvivammoissa. Se on ollut hyvin surullista huomata. Julkisen terveydenhoidon kriisistä puhutaan usein, mutta vasta nyt pääsin kokemaan tilanteen kehnouden omakohtaisesti. Ongelmahan on se, että kun minulla ei ole mitään akuuttia hätää, ja itse asiassa voisin aivan hyvin elää ilman mitään hoitoa vaikka lopun ikääni, en ole vähäresurssisen julkisen terveydenhoidon prioriteettilistalla kovin korkealla. Kuitenkin ilman hyvää hoitoa elämänlaatuni laskisi dramaattisesti.

Olenkin hyvin onnekas kun minulla on tapaturmavakuutus, jonka turvin pääseen hoitamaan polveni kuntoon yksityisellä puolella. Vakuutus on ammattiliiton kaikille jäsenilleen ottama. Meidän liitossa on hyvinkin köyhiä jäseniä, joten jo tästä voi päätellä, että Suomessa ei tarvitse varsinaisesti olla rikas, jotta voi tällainen vakuutus olla. Kuitenkin tämänsuuntainen kehitys, jossa vain köyhät käyttävät julkisen terveydenhoidon palveluita, on hyvin huolestuttava. Englanniksi sanotaan oivaltavasti, että the services of the poor tend to be poor.

lauantaina, marraskuuta 01, 2008

Kävin autolla Vammalassa, ja vastaan tuli jokin paikallinen juoksukilpailu. Aika holtitonta oli monen juoksijan meno, sillä Valtatie 12:ta juostiin paikoin pari-kolme metriä ajoradan puolella. Eipä siinä pahimmillaan auttanut muu kuin hidastaa nopeus neljäänkymppiin. Nopeusarajoitushan tuossa on näin talvisin 80 km/h.

Eipä tainnut olla mikään hirveän korkeatasoinen kisa muutenkaan. Juoksijoiden numerolapuissa oli nimittäin sponsorina KOP, oravalogoineen kaikkineen.

tiistaina, lokakuuta 28, 2008

Aamu alkoi kävelyllä Fyris-jokeen heijastuvan tuomiokirkon ohi. Lähin bussipysäkki ei toki ollut tuomiokirkolla päinkään, mutta reittivalinta oli silti ilmeinen. Tuo aamulla ottamani vaakakuva on minusta hyvin onnistunut. Lisäksi siinä on hauskaa se, että vaikka kirkon tornit ovat lähes täydellisessä nousevassa rivissä, oikeasti kaksi oikeanpuoleista tornia ovat yhtä korkeat, ja vasemmanpuoleinen torni on näitä huomattavasti matalampi. Todellisen tilanteen hahmottaa parhaiten alemmasta vaakakuvasta, joka on otettu sellaisesta suunnasta, että perspektiivivirhettä ei ole.

Iltapäivällä minulla oli vielä pieni hetki vapaata aikaa, ja kävin katsomassa Uppsalan linnaa lähietäisyydeltä. Kun olin näköalapaikalla linnan vieressä, aurinko tuli sopivasti sen verran esiin, että tuomiokirkko tuli valaistuksi tummaa taivasta vasten.

Linnalta ehdin lähinnä vain kävellä keskustan läpi rautatieasemalle, josta juna vei Arlandaan 20 minuutissa. Olisivatpa kaikki ulkomaiset yhteistyökumppanini näin helpon matkan päässä. Suora lento Tampereelta on Arlandassa alle tunnissa, joten missään vaiheessa ei tarvitse istua pitkästyneenä. Pikemminkin on se huono puoli, että matkalla ei oikein ehdi tehdä töitä.

Työasioissa puhuin reissussa tietenkin tervehdysten jälkeen vain englantia, mutta muuten yritin käyttää mahdollisimman paljon ruotsia. Se sujuikin oikein hienosti, mikä on vähän yllättävää, koska yleensä on ollut ongelmia erityisesti riikinruotsin ymmärtämisen kanssa. Ruotsissa on kyllä mukava käydä kun osaa paikallista kieltä hieman enemmän kuin vähän alusta. Jos olisi joskus tilaisuus viettää siellä edes muutamia viikkoja, varmaan kielitaito kehittyisi huimasti.

maanantaina, lokakuuta 27, 2008

Tänään olen taas ollut Uppsalassa. Tällä kertaa oli hetki aikaa tutustua kaupunkiin valoisan aikaankin. Kävelin rautatieasemalta Stora torgetille, ja siitä pyörähdin nopeasti tuomiokirkon ympäri. Kaunis kaupunki, josta huokuu vuosisatainen sivistys. Ihan vastaavaa ei Suomessa kyllä ole.

Loppu valoisanajasta menikin sitten Uppsalan yliopistolla. Maittavan illallisen söin tuomiokirkon kupeessa Domtrappkällaressa. Siihen ne reissun päivärahat melkein upposivatkin. Oli kyllä mukavaa pitkästä aikaa syödä ravintolassa niin, että jälkiruokaa syödessäkin oli vielä nälkäinen olo. USA:ssahan olen syönyt jälkiruokaa noin kolme kertaa, koska ei sitä vain pääruuan jälkeen pysty, varsinkin kun tietää, että jälkiruokaakin saa perheannoksen.