Polvivamma onkin sitten vähän pahempi kuin mitä aluksi luultiin. Magneettikuvasta nimittäin paljastui, että eturistisiteeni on poikki. Edessä on polvileikkaus ja kuukausien mittainen kuntoutus. En aio kirjoittaa tästä asiasta juurikaan tähän blogiin, koska tämä ei ole mikään teemablogi. Sen sijaan halukkaat voivat seurata paranemistani erillisestä Polviblogistani. Sanomattakin on selvää, että mieli oli perjantaisen diagnoosin jälkeen aika maassa. Nyt tilanteen alkaa hyväksyä, koska on vain pakko. Ei voi kuin toivoa polviblogille lyhyttä ikää.

Normaalia elämää tilanne ei toki haittaa. En ole sairaslomalla, pystyn ainakin leikkaukseen asti kävelemään ilman tukea ja tietenkin myös auton ajaminen sujuu. Eilen olin päivällä sukuloimassa yhdessä siskon perheen kanssa ja illalla halloween-bileissä nilkuttavaksi Batmaniksi pukeutuneena. Tänään tapasin parhaita ystäviäni etelässä reilun tunnin automatkan päässä. Eipä ole siis edes ollut aikaa vaipua masennukseen.

Matkailun osalta täytyy ilmeisesti seuraavina kuukausina keskittyä kaupunkimatkailuun. Hyvä että olen Euroopassa.

Polviblogiin kirjoitin tarinaa, jossa olin ensin tekemisissä julkisen ja sitten yksityisen terveydenhoidon parissa. Kävi hyvin selväksi, että Suomessa (tai ainakaan Tampereella) julkisen terveydenhoidon resurssit eivät riitä asianmukaisen hoidon antamiseen tällaisissa polvivammoissa. Se on ollut hyvin surullista huomata. Julkisen terveydenhoidon kriisistä puhutaan usein, mutta vasta nyt pääsin kokemaan tilanteen kehnouden omakohtaisesti. Ongelmahan on se, että kun minulla ei ole mitään akuuttia hätää, ja itse asiassa voisin aivan hyvin elää ilman mitään hoitoa vaikka lopun ikääni, en ole vähäresurssisen julkisen terveydenhoidon prioriteettilistalla kovin korkealla. Kuitenkin ilman hyvää hoitoa elämänlaatuni laskisi dramaattisesti.

Olenkin hyvin onnekas kun minulla on tapaturmavakuutus, jonka turvin pääseen hoitamaan polveni kuntoon yksityisellä puolella. Vakuutus on ammattiliiton kaikille jäsenilleen ottama. Meidän liitossa on hyvinkin köyhiä jäseniä, joten jo tästä voi päätellä, että Suomessa ei tarvitse varsinaisesti olla rikas, jotta voi tällainen vakuutus olla. Kuitenkin tämänsuuntainen kehitys, jossa vain köyhät käyttävät julkisen terveydenhoidon palveluita, on hyvin huolestuttava. Englanniksi sanotaan oivaltavasti, että the services of the poor tend to be poor.