torstaina, syyskuuta 04, 2008

Wallingfordissa aivan oman pankkikonttorini vieressä on ehkä hauskimmalla tavalla nimetty kauppa ikinä: High Maintenance Bitch. Tänään pankkireissulla nappasin kyltistä vihdoin kuvankin. Niin, kyseessä on high-end koiranvarustekauppa. Kaupan ikkunassa lukee it's not about being a dog, it's about being a bitch.

Muutenkin tänään nappasin arkikuvia. Nyt sitten näette, miltä se usein hehkuttamani laipomokahvilan latte näyttää. Tänään sen teki mies, joten vaahdossa on tuollainen lehti. Naiset tekevät yleensä sydämen.

Alin kuva on taasen napattu kotimatkalla Fremontin sillalta. Se näet oli taas kerran ylhäällä kun olin kotimatkalla, yhden pienen purjeveneen takia. No, kyllä noissa auringonlaskumaisemissa kelpasi sillan laskeutumista odottaa.

keskiviikkona, syyskuuta 03, 2008

Kehuskelin tuossa taannoin, että työmatkojen pyöräily virkistää mukavasti. Nyt kun olen jokusen kerran pyöräillyt kotiin tähän pienen mäen päälle, alan olla sitä mieltä ettei haittaisi vaikka koti olisi mäen juurellakin.

tiistaina, syyskuuta 02, 2008

Seattleen on luvattu seuraavaksi kymmeneksi päiväksi aurinkoista keliä ja yli 20 asteen lämpöä. En meinannut silmiäni uskoa kun äsken sääennustetta katsoin.

Meksikonlahdella on vähän toisenlaista säätä. Uutiskanavilla ei juuri muusta nyt puhutakaan kuin hirmumyrsky Gustavista. Eräs MSNBC:n toimittaja hehkutti raportissaan, että on aiemmin päässyt raportoimaan hurrikaanista vain turvallisesti studiosta, mutta että nyt on vihdoin päässyt paikanpäälle kokemaan myrskyn voiman. Minusta tuollainen on vähän mautonta, kun kuitenkin paikalliset ihmiset ovat vaarassa menettää henkensä tai ainakin omaisuuteensa. Mauttomuuden huippu on kuitenkin ollut (taas kerran) Michael Moore, joka totesi, että Gustav on osoitus siitä, että jumala on olemassa. Äijä hekumoi sillä, kuinka republikaanien tämänviikkoinen puoluekokous menee pilalle hirmumyrskyn takia. Tuntui varmaan tosi kivalta niistä miljoonista jotka joutuivat pakenemaan myrskyn takia.

maanantaina, syyskuuta 01, 2008

Tänään kello ei soinut kuudelta. Itse asiassa se ei soinut ollenkaan, mutta olin silti ylhäällä hieman ennen yhtätoista. Iltapäivään mennessä ulkona alkoi paistaa aurinko, ja päätin lähteä lounaalle polkupyörällä. Paikka oli kaikkien seattlelaisten tuntema Red Mill, jonka hampurilainen oli yhtä herkullinen kuin aina.

Lounaalta suuntasin läheiseen Ballardin kaupunginosaan. Ballardin sillan ylittäminen ei ollut kaikkein miellyttävin kokemus, sillä autot ajavat sillä kovaa ja pyöräkaista on kapea. Onneksi sentään älysin lopettaa sillalla valokuvailun, kun sillalla alkoi kellot kilkata. Olisi ollut ikävä jäädä roikkumaan kaiteesta nostosillan noustessa.

Varsinainen syy Ballardin reissuun oli parturikäynti, mutta ilokseni huomasin, että Ballardin toripäivä (farmers' market) on sunnuntai. Ballardin historiallinen keskusta olikin täynnä ihmisiä. Ballard on kyllä kaikin puolin mukava paikka. Keskustassa on paljon yli satavuotiaita taloja, ja keskustasta huomaa muutenkin, että Ballard on alunperin ollut Seattlesta erillinen oma kaupunkinsa. Ja kaipa minulta tulee sympatiapisteitä ihan vain senkin takia, että Ballard on näkyvästi ylpeä pohjoismaisesta kulttuuriperinnöstään. Tänne tuli aikanaan paljon porukkaa Suomestakin.

Ballardista suuntasin vielä Fremontin kautta kotiin. Fremontissa olisi ollut käynnissä taiteeseen ja krääsään keskittyvät jokaviikkoiset sunnuntaimarkkinat, mutta minä kurvasin niiden ohi kanaalin rantaa pitkin reittiä, jota en ollut aiemmin pyöräillyt. Kanaalin rannasta oli ihan kivat näkymät Fremontin sillalle.

Fremontissa kävin pyöräilykaupassa ostamassa valot polkupyörään: eteen valkoinen ja taakse vilkkuva punainen. Nyt sitä sitten uskaltaa vähän paremmin liikkua pyörällä iltaisinkin.

sunnuntaina, elokuuta 31, 2008

Tänä aamuna herätyskello soitti klo 6. Katselin väsyneillä silmillä nousevan auringon punaiseksi värjäämää taivasta, ja mietin että ehkä nousemisesta aiheutunut tuska vielä palkitaan. Päivän kohteena oli Mount Rainier.

Vuori tarjosikin tänään monenlaista. Aamu aloitettiin Sunrisesta, jossa aurinko paistoi ja vuoren huippu näkyi pilvien yläpuolella. Haikkimme suuntautui Mount Fremont Lookoutille (pituus 9 km, korkeuseroa 238 metriä). Harmi vain, että näköalapaikalta ei oikein mitään nähnyt, sillä nousimme hyvin nopeasti pilveen, ja siellä sitten oltiin koko aika. Ihan jännässä kivikossa kyllä käveltiin, ja luntakin löytyi sekä vuoristojärven rannasta että aluskavillisuuteen tarttuneena.

Haikilta oltiin takaisin autolle jo ennen yhtä, joten aikaa jäi muulle kiertelylle. Syksyn 2006 tulvien tuhoama tie Sunrisen ja Paradisen välillä on vihdoin korjattu ja avattu, joten lähdimme kiertämään vuorta. Matkalla päästiin muun muassa first growth -metsään, siis sellaiseen, jonka puita ei ole tiettävästi koskaan kaadettu. Puut eivät yltäneet ihan samoihin mittoihin kuin Kalifornian punapuut, mutta isoja ovat nämäkin. Ja sitä paitsi, nämä ovat punapuista poiketen ihan kunnon puutavaraa, joka kelpaisi vaikka talon rakentamiseen. Metsässä kävellessä sataa ripotti, mutta eipä sitä juuri huomannut, kun päällä oli melkoisesti sateensuojaa.

Paradiseen ajettiin siinä toivossa, että nähtäisiin paljon vuoriston kukkia. Ja kyllähän niitä nähtiinkin, ja monen värisiä. Neljä viikkoa sitten siellä oli kuulemma vielä ollut maa täynnä lunta, mutta nyt alkoi jo olla viimeiset hetket nähdä kukkia. Aikaikkuna niiden näkemiseksi on siis varsin lyhyt. Kukkien lisäksi nähtiin viisi peuraa.

perjantaina, elokuuta 29, 2008

Olen nyt viikon ajan pyöräillyt päivittäin töihin. Matka ei ole pitkä, vain noin kolme kilometriä suuntaansa, mutta tämä onkin juuri sopiva pyrähdys. Sitä tuntee aamuisin itsensä töissä paljon virkummaksi kuin lyhyen kävelyn jälkeen, automatkasta puhumattakaan. Ja oikeastaan iltaisin kotonakin on paljon energisempi.

Tampereella pitäisi tämän saamiseksi kai vaihtaa työpaikkaa. Hervantaan en muuta, enkä myöskään polje sitä karseaa ylämäkeä sinne. Ja onhan matkaakin jo yli tuplat.
Amerikassa, tai ainakin Amerikan molempien rannikoiden suurissa kaupungeissa, on meneillään voimakas ympäristöajattelubuumi. Se ilmenee joskus yllättävinä asioina. Fremontissa sijaitseva luomusupermarket päivitti tänä keväänä kassajärjestelmänsä, ja samalla kuitit alettiin tulostaa kaksipuolisina, jolloin kuittipaperia kuluu puolet vähemmän. Nerokas oivallus. Jos koko maailman kuittipaperin kulutus saataisiin puolitettua, ympäristövaikutus olisi tuskin ihan mitätön.

torstaina, elokuuta 28, 2008

Ero suomalaisen ja amerikkalaisen työpaikan välillä: Suomessa pidän ulkoista kovalevyä mahdollisimman paljon poissa päältä, koska siinä on ärsyttävän voimakas ääni; täällä kovalevyn ääntä ei edes kuule, sillä se jää ilmastointilaitteen hurinan alle.
Tällä viikolla on meneillään demokraattien puoluekokous. Amerikan malliin tilaisuus järjestetään suuressa jäähallissa, jossa täysi tupa hurraa puheille. Eilen pääpuhuja oli Hillary Clinton, ja oma reaktioni puheeseen oli, että ihan hyvä puhe muttei nyt kuitenkaan mikään erikoisen vaikuttava.

Kaapeliuutiskanava MSNBC:llä oltiin eri mieltä. Heti puheen päätyttyä toimittaja alkoi hehkuttaa puhetta aivan käsittämättömällä tavalla. Sitä hehkutusta voi kuulla täältä kohdasta 1:45 alkaen. Näinhän se meni "Grand slam! Grand slam out of the ballpark, accross the street, accross the building accross the street." Grand slam on pesäpallotermi, joka tarkoittaa kunnaria pesät täynnä; täkäläisessä versiossahan kunnari tulee kun lyö pallon takarajalta yli. Ja myöhemmin: "I don't know how she could have done it better."

Vaihdoin sitten kilpailevaan Fox Newsiin. Siellä puhe haukuttiin lyttyyn, ja todettiin ettei Clinton sanonut ollenkaan niitä asioita, joita Obama olisi halunnut. Että koita tässä nyt sitten saada puolueettomia arvioita, kun kaikkialla on vain näitä spin doctoreita. Fox Newsin republikaani-bias on kaiketi Suomessakin hyvin tunnettu asia, mutta viime aikoina minusta on tuntunut siltä, että MSNBC:n demokraatti-bias on vielä vahvempi. Sieltä tällä viikolla tullut propaganda on ollut aika ärsyttävää kuultavaa vaikka kuinka demokraattien puolella olenkin.

keskiviikkona, elokuuta 27, 2008

Leivän hinta tuntuu täällä nousevan liki samaan tahtiin kuin bensan hinta. Ostin tänään leipomolta yhden vakiolevistäni, ja hinta oli 4,60 dollaria. Voisin vannoa, että vielä vuosi sitten hinta oli vain hieman yli kolme dollaria. Hurja on tahti.