Tänään kello ei soinut kuudelta. Itse asiassa se ei soinut ollenkaan, mutta olin silti ylhäällä hieman ennen yhtätoista. Iltapäivään mennessä ulkona alkoi paistaa aurinko, ja päätin lähteä lounaalle polkupyörällä. Paikka oli kaikkien seattlelaisten tuntema Red Mill, jonka hampurilainen oli yhtä herkullinen kuin aina.

Lounaalta suuntasin läheiseen Ballardin kaupunginosaan. Ballardin sillan ylittäminen ei ollut kaikkein miellyttävin kokemus, sillä autot ajavat sillä kovaa ja pyöräkaista on kapea. Onneksi sentään älysin lopettaa sillalla valokuvailun, kun sillalla alkoi kellot kilkata. Olisi ollut ikävä jäädä roikkumaan kaiteesta nostosillan noustessa.

Varsinainen syy Ballardin reissuun oli parturikäynti, mutta ilokseni huomasin, että Ballardin toripäivä (farmers' market) on sunnuntai. Ballardin historiallinen keskusta olikin täynnä ihmisiä. Ballard on kyllä kaikin puolin mukava paikka. Keskustassa on paljon yli satavuotiaita taloja, ja keskustasta huomaa muutenkin, että Ballard on alunperin ollut Seattlesta erillinen oma kaupunkinsa. Ja kaipa minulta tulee sympatiapisteitä ihan vain senkin takia, että Ballard on näkyvästi ylpeä pohjoismaisesta kulttuuriperinnöstään. Tänne tuli aikanaan paljon porukkaa Suomestakin.

Ballardista suuntasin vielä Fremontin kautta kotiin. Fremontissa olisi ollut käynnissä taiteeseen ja krääsään keskittyvät jokaviikkoiset sunnuntaimarkkinat, mutta minä kurvasin niiden ohi kanaalin rantaa pitkin reittiä, jota en ollut aiemmin pyöräillyt. Kanaalin rannasta oli ihan kivat näkymät Fremontin sillalle.

Fremontissa kävin pyöräilykaupassa ostamassa valot polkupyörään: eteen valkoinen ja taakse vilkkuva punainen. Nyt sitä sitten uskaltaa vähän paremmin liikkua pyörällä iltaisinkin.