sunnuntaina, elokuuta 31, 2008

Tänä aamuna herätyskello soitti klo 6. Katselin väsyneillä silmillä nousevan auringon punaiseksi värjäämää taivasta, ja mietin että ehkä nousemisesta aiheutunut tuska vielä palkitaan. Päivän kohteena oli Mount Rainier.

Vuori tarjosikin tänään monenlaista. Aamu aloitettiin Sunrisesta, jossa aurinko paistoi ja vuoren huippu näkyi pilvien yläpuolella. Haikkimme suuntautui Mount Fremont Lookoutille (pituus 9 km, korkeuseroa 238 metriä). Harmi vain, että näköalapaikalta ei oikein mitään nähnyt, sillä nousimme hyvin nopeasti pilveen, ja siellä sitten oltiin koko aika. Ihan jännässä kivikossa kyllä käveltiin, ja luntakin löytyi sekä vuoristojärven rannasta että aluskavillisuuteen tarttuneena.

Haikilta oltiin takaisin autolle jo ennen yhtä, joten aikaa jäi muulle kiertelylle. Syksyn 2006 tulvien tuhoama tie Sunrisen ja Paradisen välillä on vihdoin korjattu ja avattu, joten lähdimme kiertämään vuorta. Matkalla päästiin muun muassa first growth -metsään, siis sellaiseen, jonka puita ei ole tiettävästi koskaan kaadettu. Puut eivät yltäneet ihan samoihin mittoihin kuin Kalifornian punapuut, mutta isoja ovat nämäkin. Ja sitä paitsi, nämä ovat punapuista poiketen ihan kunnon puutavaraa, joka kelpaisi vaikka talon rakentamiseen. Metsässä kävellessä sataa ripotti, mutta eipä sitä juuri huomannut, kun päällä oli melkoisesti sateensuojaa.

Paradiseen ajettiin siinä toivossa, että nähtäisiin paljon vuoriston kukkia. Ja kyllähän niitä nähtiinkin, ja monen värisiä. Neljä viikkoa sitten siellä oli kuulemma vielä ollut maa täynnä lunta, mutta nyt alkoi jo olla viimeiset hetket nähdä kukkia. Aikaikkuna niiden näkemiseksi on siis varsin lyhyt. Kukkien lisäksi nähtiin viisi peuraa.

perjantaina, elokuuta 29, 2008

Olen nyt viikon ajan pyöräillyt päivittäin töihin. Matka ei ole pitkä, vain noin kolme kilometriä suuntaansa, mutta tämä onkin juuri sopiva pyrähdys. Sitä tuntee aamuisin itsensä töissä paljon virkummaksi kuin lyhyen kävelyn jälkeen, automatkasta puhumattakaan. Ja oikeastaan iltaisin kotonakin on paljon energisempi.

Tampereella pitäisi tämän saamiseksi kai vaihtaa työpaikkaa. Hervantaan en muuta, enkä myöskään polje sitä karseaa ylämäkeä sinne. Ja onhan matkaakin jo yli tuplat.
Amerikassa, tai ainakin Amerikan molempien rannikoiden suurissa kaupungeissa, on meneillään voimakas ympäristöajattelubuumi. Se ilmenee joskus yllättävinä asioina. Fremontissa sijaitseva luomusupermarket päivitti tänä keväänä kassajärjestelmänsä, ja samalla kuitit alettiin tulostaa kaksipuolisina, jolloin kuittipaperia kuluu puolet vähemmän. Nerokas oivallus. Jos koko maailman kuittipaperin kulutus saataisiin puolitettua, ympäristövaikutus olisi tuskin ihan mitätön.

torstaina, elokuuta 28, 2008

Ero suomalaisen ja amerikkalaisen työpaikan välillä: Suomessa pidän ulkoista kovalevyä mahdollisimman paljon poissa päältä, koska siinä on ärsyttävän voimakas ääni; täällä kovalevyn ääntä ei edes kuule, sillä se jää ilmastointilaitteen hurinan alle.
Tällä viikolla on meneillään demokraattien puoluekokous. Amerikan malliin tilaisuus järjestetään suuressa jäähallissa, jossa täysi tupa hurraa puheille. Eilen pääpuhuja oli Hillary Clinton, ja oma reaktioni puheeseen oli, että ihan hyvä puhe muttei nyt kuitenkaan mikään erikoisen vaikuttava.

Kaapeliuutiskanava MSNBC:llä oltiin eri mieltä. Heti puheen päätyttyä toimittaja alkoi hehkuttaa puhetta aivan käsittämättömällä tavalla. Sitä hehkutusta voi kuulla täältä kohdasta 1:45 alkaen. Näinhän se meni "Grand slam! Grand slam out of the ballpark, accross the street, accross the building accross the street." Grand slam on pesäpallotermi, joka tarkoittaa kunnaria pesät täynnä; täkäläisessä versiossahan kunnari tulee kun lyö pallon takarajalta yli. Ja myöhemmin: "I don't know how she could have done it better."

Vaihdoin sitten kilpailevaan Fox Newsiin. Siellä puhe haukuttiin lyttyyn, ja todettiin ettei Clinton sanonut ollenkaan niitä asioita, joita Obama olisi halunnut. Että koita tässä nyt sitten saada puolueettomia arvioita, kun kaikkialla on vain näitä spin doctoreita. Fox Newsin republikaani-bias on kaiketi Suomessakin hyvin tunnettu asia, mutta viime aikoina minusta on tuntunut siltä, että MSNBC:n demokraatti-bias on vielä vahvempi. Sieltä tällä viikolla tullut propaganda on ollut aika ärsyttävää kuultavaa vaikka kuinka demokraattien puolella olenkin.

keskiviikkona, elokuuta 27, 2008

Leivän hinta tuntuu täällä nousevan liki samaan tahtiin kuin bensan hinta. Ostin tänään leipomolta yhden vakiolevistäni, ja hinta oli 4,60 dollaria. Voisin vannoa, että vielä vuosi sitten hinta oli vain hieman yli kolme dollaria. Hurja on tahti.

tiistaina, elokuuta 26, 2008

Tänään sain vihdoin muuttaa asuntoon, jonka vuokrasin tätä Seattlen vierailua varten. Neljä yötä tässä yhteensä meni kaverin lattialla. Ja kolme hotellissa Vancouverissa. Oli siis aikakin päästä asettumaan: tässä menee sitten seuraavat 25 päivää.

Tämä onkin kyllä ehdottomasti isoin ja hienoin asunto, jossa olen ulkomailla asunut. Tai itse asiassa tämä on isoin asunto, jossa olen vanhempien luota pois muuttamisen jälkeen asunut missään. Neliöitä on 74, eli muutama enemmän kuin Tampereen kodissani. En minä näin hienoa aikonut ottaa, mutta erinnäisten väärikäsitysten takia en päässyt viikko sitten muuttamaan aikomaani pienempään kämppään, ja tämä nyt sitten sattui olemaan vapaana. Sen lisäksi että tämä on vähän kalliimpi, työmatka olisi tuosta halvemmasta ollut lähes kilometrin lyhyempi. Ei minua silti suuresti harmita, sillä on tämä niin paljon kivempi paikka. Ja työmatka menee nyt joka tapauksessa polkupyörällä, joten ei sen pidentyminenkään juuri missään tunnu, kun se alle kolmeen kilometriin kumminkin jää.

Molemmat kämpät ovat samasta firmasta, ShortTermSuites.com. Näiltä saa kalustettuja ja täysin varusteltuja kämppiä. Hintakin on ihan kohtuullinen, ja siihen kuuluu ihan kaikki, kuten sähkö, vesimaksut ja jätemaksut. Jopa nettiyhteys, paikallispuhelut ja kaapelitelevisio kuuluvat hintaan. Täällä asuminen onkin vähän kuin motellissa asuisi: vain päivittäinen siivouspalvelu puuttuu. Muuttaessa sänky oli pedattu valmiiksi, ja kylpyhuoneessa oli puhtaat pyyhkeet odottamassa. Keittiökin on täysin varustettu, joskin astiasto on aika sekalainen ja sieltä täältä haalittu.

Niin että kyllähän tässä tulee mieleen, että tässä olisi voinut asua silloinkin, kun olin täällä puolitoista vuotta yhteen putkeen. Tämä ei nimittäin loppujen lopuksi olisi ollut juurikaan kalliimpi kuin se Fremontin kämppä jonka vuokrasin, ja kätevyyshän olisi ollut ihan toista luokkaa. Se näiden halvempi paikka olisi tullut jopa halvemmaksi, mutta se on kyllä sellainen läävä, ettei siinä sietäisi muutamaa kuukautta pidempään asua. Toisaalta Fremontin kämpän sijainti oli aivan lyömätön sekä töiden että palveluiden kannalta, ja on tässä muitakin huonoja puolia, kuten se että nettiyhteys tuntuu pätkivän aika paljon, eikä parempaa voi tänne itse ostaa. Ja ovathan nämä huonekalutkin oikeastaan aika karseita sekä laadultaan että tyyliltään. Ja sitäpaitsi, täällä ei ole astianpesukonetta. Ei nyt siis varsinaisesti kaduta että sen Fremontin kämpän aikanaan vuokrasin.

maanantaina, elokuuta 25, 2008

Eilen oli vielä konferenssin viimeinen päivä, jonka päätteeksi pääsin Seattleen sattumalta samaan suuntaan matkalla olleen työkaverini kyydissä. Alkumatkaa hallitsi Mount Baker, Washingtonin tulivuorista pohjoisin. En muistakaan sitä aiemmin Kanadasta käsin nähneeni. Hyvällä kelillähän tuo näkyy Seattleen asti. Vancouverissa riittää vähän huonompikin näkyvyys.

Kanada on kyllä vähän kummallinen maa. Ulkomaanmatkailussa nimittäin minusta hauskinta on paikalliseen kulttuuriin tutustuminen, mutta Kanadalla ei oikein omaa kulttuuria ole. Kaikki on hyvin samanlaista kuin USA:ssa, mitä nyt kaikkein äärimmäisimmät ilmiöt ovat poissa. Selvästi kanadalaisina pidettäviä asioita ovat lähinnä vaahterasiirappi, jääkiekko, hirvet ja karhut, mutta nämä kaikki toki kuuluvat elimellisesti myös monen USA:n pohjoisen osavaltion kulttuuriin. USA:sta poikkeavat asiat ovat lähinnä brittiläistä vaikutusta.

lauantaina, elokuuta 23, 2008

Konferenssi alkoi eilen, mutta minä en siihen lopulta juuri osallistunut. Olin nimittäin sopinut tapaavani yhteistyökumppaneitani paikallisella yliopistolla, ja siellä menikin sitten lopulta koko päivä. Aamun keynote-puheen sentään ehdin käydä kuuntelemassa. Vancouverista ehdin nähdä lähinnä tämän businessalueen kiiltäviä pilvenpiirtäjiä.


Tänään sain konferenssista irti jo paljon enemmän, vaikka lounastauko vähän venähtikin, kun päätin käydä Capilano-joen kanjonin yli menevällä riippusillalla. Tiesin paikan turistirysäksi, mutta en silti osannut pysyä sieltä poissa. Ja kyllähän huojuva riippusilta kieltämättä olikin ihan jännä, varsinkin kun korkeutta ja pituutta oli niinsanotusti riittävästi. Itse kanjonikin oli sitäpaitsi ihan hieno. Lähes 30 dollarin pääsymaksu on kyllä ihan järjetön, mutta näin siinä kai käy, jos miljoonakaupungista pääsee julkisilla luontonähtävyyteen. Jos paikallista metsää ei olisi koskaan nähnyt eikä olisi aikaa mennä minnekään pidemmälle, tämä olisi kyllä oiva paikka ja ihan elämys. Minulle täkäläiset valtavat puut ovat toki aivan tuttua kauraa, sillä luonto on läntisessä Washingtonissa kokolailla täsmälleen samanlaista.

Paluumatkalla katselin Vancouverin keskustaa vesibussin ikkunasta, ja pohdiskelin, että Seattle näyttää mereltä käsin paljon hienommalta.

torstaina, elokuuta 21, 2008

Amerikkalaisen junamatkailun ihmeistä jäi edellisessä mainitsematta se, että eilen minulle soitti Amtrakin edustaja, joka kertoi, että valitettavasti junan kalusto on jouduttu vaihtamaan huonompaan kuin lippua ostaessani oli luvattu. Olin hieman hämilläni. Totesin vain että jos se juna nyt vaan lähtee samasta paikasta samaan aikaan, niin eiköhän homma ole ok.

Seattlen ja Vancouverin välillä juna menee suuren osan matkasta aivan rantaviivassa kiinni, ja taustalla näkyvät Olympian vuoret. Reitin maisemia kehutaankin usein. Tänään oli harmillisesti hyvin pilvinen päivä, joten vuorista ei nyt ollut havaintoa. Aiemmilla kerroilla olen matkustanut toiseen suuntaan iltahämärässä ja pimeässä, joten en ihan osaa arvioida, ovatko maisemat oikeasti saamiensa kehujen arvoisia.

Vancouverissakin on satanut lähes koko päivän. Konferenssi alkaa varsinaisesti huomenna, mutta tulin tänne kumminkin tänään jo aamujunalla, koska tänään tänne oli joka tapauksessa pakko tulla. Päivä on kyllä mennyt suurilta osin hotellihuoneessa töitä tehden, mitä nyt lounas- ja päivällisaikaan tein pienen kierroksen keskustassa.

Vancouver on kyllä tämän ja aiempien käyntien perusteella ihan mukava kaupunki. Mitään varsinaisia turistikohteitahan täällä ei ole senkään vertaa kuin Seattlessa, mutta vaikuttaa siltä, että täällä olisi oikein mukava asua. Seattleen verrattuna tämä tuntuu todella isolta kaupungilta, vaikka väkiluvultaan nämä ovat käytännössä saman kokoiset. Ehkä se johtuu siitä, että täällä on pilvepiirtäjiä paljon laajemmalla alueella. Vanhoja pilvenpiirtäjiä täällä ei kuitenkaan ole lähes ollenkaan, vaan lähes kaikki vanhat rakennukset ovat alle kymmenkerroksisia. Niitä onkin jotenkin sikin sokin pilvenpiirtäjien jaloissa. Tai ehkä pitäisi sanoa toisin päin.

Aasialaista porukkaa täällä on silmiinpistävän paljon. Käsittääkseni täällä on ollut vanhastaan ollut paljon Taiwanista tulleita siirtolaisia, ja 80-luvulta alkaen tänne on tullut paljon väkeä Hong Kongista, siis sitä porukkaa joka ei halunnut jäädä odottelemaan Hong Kongin siirtymistä Kiinalle.