perjantaina, kesäkuuta 13, 2008

Huomasin, että jos uusisin vuokrasopimukseni Seattlen asunnossani, vuokra nousisi yli sadalla dollarilla. Kaikkiaan nousua on 16 kuukauden takaisesta tullut tasan 200 dollaria. Se tarkoittaa 21,5 prosentin nousua. Aika hurjaa. En ole tarkkaillut, ovatko vuokrat nousseet yleisestikin tällä alueella. Ehkä ovat, mutta on sekin mahdollista, että tällä firmalla on vain tapana nyhtää lisää vuokraa aina sopimuksen uusimisen yhteydessä. Toisaalta on eurokin vahvistunut tuon parikymmentä prosenttia dollariin nähden tässä ajassa, joten eipä sitä suuresti jaksaisi valittaa vaikka tänne olisinkin jäämässä.

tiistaina, kesäkuuta 10, 2008

Tämä Seattlen "kesä" alkaa mennä jo aivan naurettavaksi. Tänä iltana on myrskynnyt siihen malliin, että tuossa vain hieman etelämpänä on sähköt poikki 30 000 kodista. Vuorilla on satanut solien yli menevillä pääteillä jopa 25 senttiä lunta, ja lumiaurat ovat palanneet. Töistä kotiin kävellessä lämpö ei tainnut yli kymmentä astetta olla.

Viikonlopuksi on luvattu yli 20 astetta ja pilvetöntä taivasta. Uskoisiko?

maanantaina, kesäkuuta 09, 2008

Yksi tämän kevään ja kesän piirteistä on Seattlessa ollut se, että aamupäivät ovat lähes poikkeuksetta pilvisiä ja usein sataisiakin, mutta viimeistään myöhään iltapäivällä pilvet repeävät. Niin tänäänkin, ja päätin suunnata keskustaan ihan muuten vain. Tai no, eräs teksasilainen barbecue-paikka oli ehkä se kimmoke, jolla sain revittyä itseni liikkeelle, mutta kuitenkin. Taas oli mukavaa. Mikähän siinä on, että pelkkä keskustan humussa käppäily tuntuu mielekkäältä tekemiseltä?

Kuvat ovat Pioneer Squarelta eli Seattlen vanhimmalta alueelta, perustettu vuonna 1852. Alkuperäiset puutalot kylläkin paloivat Seattlen suuressa palossa vuonna 1889. Nykyiset tiili- ja kivirakennukset on rakennettu heti palon jälkeen.

sunnuntaina, kesäkuuta 08, 2008

Hei hulinaa! Tänään oli iltapelinä Seattle Sounders vs. Minnesota Thunder. Täydellistä dominointia, lopputulos 3-1. Kuvissa juhlitaan 2-0 -maalia ottelun 76. minuutilla. Seuran toimitusjohtaja oli kuulemma ollut soihduttelusta aika nyreisssään, ja stadionin pomo oli kuulemma suorastaan repinyt peliverkkarinsa. Jälkimmäisestä kuultiin pelin jälkeen seuran omistajalta, joka antoi soihduttelulle hiljaisen hyväksyntänsä. Pelaajat taasen olivat soihduista aivan innoissaan: ei tarvinnut kuin onnitella voitosta niin vastaukseksi sai kehut hienosta soihdutuksesta.

Taisin joskus kirjoittaa tänne jotakin siitä, kuinka suuri osuus maapallon geysireistä on Yellowstonen kansallispuistossa. En silloin muistanut tarkkaa osuutta tai lähdettä, mutta nyt tämä tuli taas vastaan, kun muusta syystä selasin UNESCOn maailmanperintölistaa. Sen mukaan Yellowstonessa on yli 300 geysiriä, mikä on kaksi kolmannesta kaikista maailman geisiireistä. Kaikkiaan geotermisiä ilmiöitä/kohteita on yli 10 000, noin puolet koko maailman tunnetuista kohteista.

Alkakaa nyt ihmeessä suunnitella reissua Yellowstoneen!

lauantaina, kesäkuuta 07, 2008

Auton kuljetusvakuutukseen alkaa vähitellen tulla selkoa. Pyysin lopulta tarjouksen kahdesta isosta suomalaisesta vakuutusyhtiöstä, ja tarjouksissa on yllättävän paljon eroa. Toinen nimittäin suostuu vakuuttamaan auton vain lähtömaan käyvästä arvosta, kun taas toisessa voi vakuuttaa myös vastaavan auton Suomen arvon mukaan. Tässä tapauksessa näissä on aika iso ero. Molemmissa tapauksissa vakuutuksen hinta on prosenttimäärä vakuutusarvosta, ja näissä prosenteissakin on yllättävän paljon eroa: 0,885 % ja 0,6212 %. Suomen arvon mukaan vakuuttavassa firmassa on tuo pienempi prosentti, joten siellä Suomen arvon mukaan vakuuttaminen ei tule edes juurikaan kalliimmaksi kuin toisessa firmassa USA:n arvon mukaan vakuuttaminen.

Muut muuttojärjestelyt ovat edelleen pelkän idean asteella. Alan vakavasti harkita, että tiedustelen paikallisilta lahjoituksia vastaanottavilta tahoilta, hakisivatko he asunnollisen tavaraa pois. Ilmeisesti tällaisia lahjoituksia voisi jopa vähentää verotuksessa, mutta siihen ei taida energia riittää.

Muistelen taannoin valitelleeni, että tuleva lyhyt Kalifornian reissu ei herätä suurta innostusta. Siinä on sentään tapahtunut muutos. Olen pikkuhiljaa alkanut tutustua reissuun osuviin kansallispuistoihin hieman tarkemmin, ja en malta odottaa näihin pääsyä. Reissuun osuu muunmuassa viimeksi vuonna 1915 purkautunut tulivuori, halkaisijaltaan viisitoistametrisiä mammuttipetäjiä ja asuttamaton saaristo Los Angelesin edustalla. Sinällään kaikki nuo ovat aiemmilta reissuilta tuttuja elementtejä, mutta tuntuu vakaasti siltä, että tämän reissun kohteissa nämä elementit saattaisivat olla hienoimmillaan. Lisäksi Kalifornia on aina Kalifornia, hyvässä ja pahassa.

Tähän reisuunhan olen siis lähdössä siksi, että auto pitää joka tapauksessa ajaa Los Angelesiin, ja lähtökiireistä huolimatta tuntui fiksulta tehdä vähän muutakin kuin ajaa 1800 kilometriä Interstate 5 -moottoritietä pitkin. Kiertely palkitsee karkeasti arvioiden 600 lisäkilometrillä.

perjantaina, kesäkuuta 06, 2008

Kävin äsken viemässä työkaverini lentokentälle. Vähän käy kateeksi, Suomen helteisiin on ryökäle matkalla. Täällä ei kesäntuloa huomaa juuri muualta kuin kalenterista.

keskiviikkona, kesäkuuta 04, 2008

Muuttojärjestelytkin etenevät hissukseen. Tai no lähinnä autoon liittyvät asiat etenevät, huonekalujen myymisruljanssiin olen valmistautunut vasta henkisesti. Tällä viikolla posti toi kaksi tärkeää asiaa: kosteudenimijiä ja auton euromallisen valokytkimen.

Kosteudenimijät ovat niitä paperipussissa olevia pieniä rakeita, joita kaikki varmaan ovat saaneet esimerkiksi elektroniikka- tai kenkäostosten yhteydessä. Nyt tuli vähän isompia pusseja: paino 125 grammaa per pussi ja pusseja on 32. Tuota määrää suositeltiin kokonaiselle kontille, joten eivätköhän nuo yhden auton suojaa komeasti. Olisin toki ostanut pienemmän määrän jos olisi ollut tarjolla, mutta eipä noiden hinta (55 dollaria eli noin 35 euroa) päätä huimannut. Paketti löytyi täältä. Jostakin toisesta blogista muistan lukeneeni, että irtotavarana saa samaa ainetta havalla, olikohan alle viisi taalaa per kilo. En oikein osaa perustella itselleni, miksi olisin muutaman kympin takia nähnyt sen vaivan että olisin tuota irtotavaraa jostakin rautakaupasta metsästänyt ja sitten vielä pussittanut sen itse.

Euromallista valokytkintä taasen tarvitaan siksi, että Suomessa takasumuvalo on pakollinen varuste, mutta täällä ei. Niinpä sitä ei myöskään autossani ole, eikä myöskään ole kytkintä josta valon saisi päälle kun se on asennettu. Löysin netistä kaupan, jolla on hyllyssä aitoja VW:n eurovalokatkaisimia. Hintakin oli ihan edullinen, ja kun Suomessa tuosta voidaan kiskoa ihan mitä tahansa (ja saatavuuskin voi olla mitä sattuu), oli ostopäätös aika helppo tehdä. Katkaisimen vaihtokin näemmä sujuu aivan ilman työkaluja alle minuutissa, mutta jospa sitä kuitenkin olisi kokeilematta tässä vaiheessa. Nyt vain toivon ettei takasumuvalon asentaminen ole Suomessa kovin kallista, ja jännitän ettei vain katastusmies sitten Suomessa keksi kovin pitkää listaa muita muutettavia asioita.

Eilen illalla taasen soitin erääseen suomalaiseen vakuutusyhtiöön kysyäkseni auton vakuuttamisesta rahdin ajaksi. Lupasivat että joku asiasta tietävä soittaa takaisin tänään illalla (varhain aamulla Suomen aikaa). Tämä ensimmäinen puhelu oli kyllä aika jännittävä. Linjassa oli vähän viivettä, ja ilmeisesti asiakaspalvelijalta meni ohi kun sanoin auton olevan tulossa USA:sta. Mikään muu ei kai voi selittää sitä, että minulta kysyttiin olenko tulossa Suomeen samalla laivalla kuin autoni. Muutenkin minulla oli koko ajan sellainen tunne, että asiakaspalvelija on joko ihan hukassa tai ei kuule mitä puhun. Aivan lopussa kun sanoin antavani numeroni täällä USA:ssa, asiakaspalvelija ehdotti että aluksi pitää sitten valita suunnaksi 358. Toivottavasti puhelimeni kuitenkin myöhäisillassa soi.

maanantaina, kesäkuuta 02, 2008

USA:ssa bensa on edelleen Eurooppaan verrattuna halpaa, eikä minulla siksi ole ollut suuria sympatioita niille amerikkalaisille, jotka valittavat bensan korkeasta hinnasta. Nyt kuitenkin hinnat nousevat sellaista vauhtia, että kohta alkaa olla. Seattlessa gallonahinta on nyt yleisesti 4,25 dollaria. Kun tulin tänne 16 kuukautta sitten, hinta oli aika tarkalleen puolet tuosta. Toki nykyhintakin on siis Eurooppaan verrattuna halpa (1,12 dollaria eli noin 70 eurosenttiä per litra), mutta kyllä tuollaisen nousuvauhdin on kuitenkin pakko sattua. Täällä kun on yhteiskuntaa rakennettu sillä periaatteella, että energia on niin halpaa, ettei sen kulutuksesta tarvitse välittää. Työmatkat ovat pitkiä ja vapaa-ajallakin ajetaan pitkiä matkoja harrastuksiin tai ihan vain tuttavia tapaamaan. Seattlessakaan julkinen liikenne ei ole kovin järkevä vaihtoehto ydinalueiden ulkopuolella. Olenkin aika onnekas, että tällä ydinalueella saan asua ja käydä töissä. Välillä on viikkoja, joina en autoile lainkaan.

sunnuntaina, kesäkuuta 01, 2008

Kaiken pohdinnan (tai marisemisen) jälkeen päätin tänään toistaa viimesyksyisen haikin Braidalveill Fallsille ja Lake Serenelle. Viimeksi haikattiin syksyisessä metsässä utuisessa kelissä vesisateessa, nyt metsä oli keväinen ja kelikin auringonpaisteinen. Tunnelma oli siis täysin erilainen, mutta sekä putoukset että järvi vaikuttivat tälläkin kertaa, ja erityisesti oli mukavaa, että haikkia hallitseva Mount Index oli tällä kertaa näkyvissä. Lake Serene on Mount Indexin dramaattisen huipun juurella, ja se onkin yksi hienoimmista paikoista joissa olen tässä osavaltiossa ollut. Eivätkä näkymät alas laaksoon ja sen takaisille vuorillekaan hassummat olleet.

Tälläkin kertaa arvuuteltiin, millä korkeudella lunta nähtäisiin ja jouduttaisiinko siinä haikkaamaan. Haikin alkuvaiheessa polun yli meni jatkuvasti puroja, joten selvästi jotakin siellä ylhäällä oli sulamassa. Ensimmäiseen lumeen törmättiin kuitenkin yllättävän aikaisin. Juuri ennen vesiputouksia nimittäin oli vuorenrinteessä leveä uurre, joka oli täynnä lunta. Hieman mietitytti, onko fiksua kävellä siitä yli. Oli meinaan tosi jyrkkä paikka jonka poikki piti lumen päällä päästä, ja mistäs sitä tietää koska tuollainen lumimassa päättää lähteä liikkeelle. Noiden alla kun usein on puro joka sulattaa lunta altapäin. No, ei oltu ainoita jotka yli päättivät mennä.

Vesiputoukselle mentiin lyhyttä sivupistopolkua pitkin ennen varsinaisen nousun alkua, mutta kun palattiin pääpolulle, alkoi hillitön kapuaminen. Korkeuseroa haikille tuli noin 850 metriä, ja varsinkin alas tullessa sen kyllä tunsi jaloissa. Oikeaan polveen sattui pistävästi joka askelmalla, mutta eiköhän se ihan kunnossa ole. En vain ole varma onko vikana harjoituksen puute vai onko vain niin että kroppaa on tullut rasitettua sen verran että paikat prakaa. Joka tapauksessa tuntuu, että viime syksyyn verrattuna olen ihan rapakunnossa joka suhteessa.

Hieman ennen Lake Serenelle saapumista löytyi sitten sitä luntakin. Ja paljon. Viimeiset muutama sata metriä haikattiin suurella lumikentällä, ja taas oli vähän pelottavaa. Jyrkissä paikoissa pelkäsi kaatumista ja nopeaa matkaa alarinteen suuntaan. Lumivyöry ei niinkään tuntuut uhkaavan, mutta tuntui että milloin tahansa voi lumessa olla ohut kohta joka ei kannakaan, ja allahan oli sitten sitä tyhjää. Kerran näin kävikin, mutta ei siinä onneksi ollut sen kummempaa, mitä nyt äkkiä jalka humahti koko mitaltaan lumen alle. Ja tuossa toiseksi alimmassa vaakakuvassa on paikka joka vähän mietitytti. Tuon kapean lumisillan oikealla puolella oli pieni vesiputous, ja vesi virtasi lumen ali kohti laaksoa.

Niin mukavaa kuin tänään olikin, marraskuun versio tästä haikista oli kuitenkin tämänpäiväistä hienompi. Silloin Lake Serene oli kokonaan sula, ja sitä ympäröiville huipuille oli juuri satanut syksyn ensimmäinen ohut lumipeite. Lisäksi syksyllä metsä on minusta parhaimmillaan, tuoksut ja värit kohdillaan.